Tapaninpäivä. 12 vuotta tsunamikatastrofista. Mä tulen ikuisesti vihaamaan tota t-sanaa. Mä mietin pitkään, kirjoitanko tästä päivästä postauksen vai en. Siitä on kuitenkin jo niin kauan. Sitä on vatvottu niin paljon. Ihmiset, joita se ei ole koskettanut, ovat jo aikaa sitten kyllästyneet aiheeseen. Enkä mä tiedä, onko mulla enää mitään sanottavaa, mitään kirjoitettavaa. Mutta musta jotenkin tuntuu, että mun täytyy silti kirjoittaa postaus. Ihan kuin se olisi mun velvollisuus sua kohtaan.
Mun piti käydä hautausmaalla tuomassa sulle kynttilä. Niin kuin mä olen joka vuosi tänä päivänä tuonut. Mutta mä en jaksanut lähteä. Mulla on siitä vähän huono omatunto. Anna anteeksi. Mä tuon sulle kyllä sen kynttilän joku päivä. Mutta mä sytytin sulle kynttilän kuitenkin olohuoneen pöydälle.
Ylen sivuilla oli vielä pieni uutinen katastrofista. Sen mukaan ainakin 400 on yhä tunnistamatta. Suomalaisista on kadoksissa yksi aikuinen ja neljä lasta. Se tuntuu pahalta. Jos ei koskaan löydetä, jos ei koskaan saada kotiin. Mä olen kiitollinen, että sut löydettiin. Että sä pääsit kotiin.
Mä löysin tänään IL:n Tsunamilehden, joka julkaistiin kun katastrofista tuli kuluneeksi 10 vuotta. En mä ole sitäkään lukenut kokonaan. En mä ole muistanut. Mutta tänään mä löysin sen. Mä muistan, kun mä sanoin mun silloiselle psykologille, että mun on saatava se lehti. Mun psykologi ei tykännyt hyvää lehden julkaisusta. Se sanoi, että sillä vaan rahastetaan omaisia. Voi se olla niinkin, mutta meidän on vaan pakko saada lukea asiasta. Pakko saada tietää.
Mä muistan, millainen shokki se oli, kun mä ensi kertaa selasin tota lehteä. Katastrofista oli kulunut jo aikaa, mutta mä en ollut yhtään osannut varautua siihen, että sun kuvasi olisi siinä lehdessä. Sinä, yhtäkkiä siinä, minun rakas, kaunis kultasiskoni. Mä menin aivan sekaisin ja aloin hysteerisenä selata koko lehteä läpi, jos siellä olisi lisää kuvia susta. Mut ei siellä ollut. Ei tietenkään.
Voi kunpa sä olisit täällä tai mä olisin siellä missä sä olet, sun kanssasi.
10 kommenttia:
Onko kaikki okei? :(
Ootko sä kattonut netflixistä sen leffan "selviytyjät" ? Yhden perheen tarina just khao lakista kun kaikki tapahtui. Katoin sen äsken, ja tulit mieleeni ihan puskista, vaikken ole vuosiin sua ja sun ystävää ajatellut. Joskus eksyin vahingossa sun blogiin ja luin kaikki sun postaukset aiheeseen liittyen. Itkin silloin niin paljon. Nyt ton leffan jälkeen, samantien etsin tätä sun blogiasi kaikilla hakusanoilla, ja vihdoin löysin. Ja sitten tässä olikin tämä postaus heti ensimmäisenä, tottakai.
Jotenkin haikea ja surumielinen fiilis, toisaalta helpottunut että tosta kaikesta on jo 12-vuotta. Aika menee niin nopeasti, toisaalta myös hitaasti. Mutta mieti mistä kaikesta sitä ihminen pystyykin vahingossa selviämään, vaikkei haluaisi tai uskoisi siihen. Ja vaikkei se ikävä ja tuska helpota koskaan, saa silti jokaisesta eletystä päivästä olla kiitollinen. Koska aika parantaa haavoja, jostain syystä se vaan menee niin. Joten ihanaa että tosta kaikesta on jo 12-vuotta, mieti jos pitäisi palata vuoteen 2005....
Kaikkea hyvää sulle sydämeni pohjalta <3
<3
Joo, oon vaan ollut nyt tosi väsynyt. :(
Oothan elossa? :c
Kiitos viestistäsi. Oon katsonut sen elokuvan pariinkin kertaan. Se on tosi realistinen, en sitä koskaan pysty itkemättä katsomaan.
Mutta ihan totta kyllä, että aika helpottavaa kun aikaa on jo kulunut niin paljon. Mä en ookaan osannut ajatella sitä tolta kannalta. Mä en pitänyt tolta ajalta ollenkaan päiväkirjaa enkä muutenkaan shokin takia muista siitä paljon mitään. En tiedä, haluaisinko koskaan palata edes päiväkirjojen avulla noihin päiviin ja kuukausiin, mutta harmittaa silti etten silloin kirjoittanut mitään.
<3
Olen joo ja tarkoitus on kyllä pian taas kirjoitella tänne.
Musta se elokuva oli todella järkyttävä, tuli ihan huono olo. En edes tuntenut ketään siellä menehtynyttä mutta varmaan ihan vaan se ajatus, että se kaikki on todella tapahtunut :(
-R
Joo mustakin se on tosi järkyttävä ja mullekin tuli sitä katsoessa huono olo. Kun vaikka miettii miten paljon on täytynyt sattua, kun on joutunut aaltoihin ja siellä on mennyt kaikkea sitä rojua. :O
Lähetä kommentti