sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Day #4

Eilen oli tyttöjen ilta ja bileet ja mulla oli kivaa. Oikeasti kivaa. Taas pitkästä aikaa. Jaksoin lähteä baariinkin. Se on aina yhtä outoa, kun voi olla mukavaa niin kuin toisillakin. Niin kuin että minullakin?

Juustoja, suklaata, viinirypäleitä, karkkia, rocky roadia, sipsejä ja voi luoja ne kaikki maistui niin taivaallisen hyvältä. Söin liikaa tarjottavia ja se sitten ahdisti suunnattomasti. Ois pitänyt vaan pysyä niissä viinirypäleissä. Kotiin tultuani oksensin kaiken pois, koska ahdisti niin paljon. Sain kyllä oksennettuakin suurimman osan pois. Mut mulla oli kivaa. Se on pääasia. Ja nyt mä lopetan kaiken kielletyn hiilaripaskan syömisen. Musta on pakko tulla laiha! Aivan pakko.


Yle Areenassa on katsottavissa kuukauden ajan Dokumenttiprojekti Pakomatka anoreksiasta (katsottavissa edelläolevasta linkistä. Se kuvaa todella todenmukaisesti sitä, mitä anoreksia kaikkein pahimmillaan voi olla. Siis ihan kaikkein pahimmiilaan. Ylen Dokumenttiprojektit on musta todella hyvin tehtyjä ja mielenkiintoisia. Mä suosittelen katsomaan ton. Ihan vaikka ei sairastaisi anoreksiaa tai olisi siitä edes kovinkaan kiinnostunut, koska tossa ei ole mitään asiantuntijaa selittämässä tylsästi anoreksian syistä ja oireista.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ylen dokumentit on todellaki hyviä, varsinkin ne, jotka herättää oman mielenkiinnon (esim. natsi-Saksa, mielenterveyshäiriöt yms.). Toinen on sitten Ylen luonto-ohjelmat<38

Anonyymi kirjoitti...

Hei kiitos linkistä tuohon dokumenttiin! Olen nähnyt tuon viimeksi silloin kuusi vuotta sitten kun se tuli. Mulla on muistikuva että harvassa oli sellainen mediasisältö anoreksiasta, joka ei millään tavalla glorifioinut sairautta.

Nyt meni jotenkin tosi syvälle tuo äidin tuska :/ Mielestäni tosi huono ratkaisu kaikkien kannalta, että tuon ikäinen tytär asuu vanhempien luona, ja nimenomaan paranemista ajatellen! Toivottavasti hän on nykyään paremmassa kunnossa.

-R

Pura kirjoitti...

Mä en luonto-ohjelmista niinkään perusta mut mielenterbveyshäiriöstä kertovista dokkareista kyllä. Ylen dokkarit on kyllä hyviä, varsinkin noi Dokumenttiprojektit.

Pura kirjoitti...

Eipä mitään. Itse asiassa erästä anonyymiä on kiittäminen. Joo siis mullekin tuli tota katsoessa niin paha mieli tuon äidin puolesta. Eikä ton tytön pitäisi edes asua kotona vaan olla sairaalahoidossa. :O

Lähetä kommentti