Day #2
Askel on kevyt. Maassa on lunta ja ilmassa muutama aste pakkasta. Juuri sopivasti. Tuntuu hyvältä kävellä. Kevyeltä. Jollain tapaa erityisen hyvältä. Kirppikseltä matkalla kotiin on ylikulkusilta. Siltaa ylittäessä tulee selittämätön halu hypätä siitä alas. Siitä. Vaan. Alas. Suoraan. Alas. Musta tuntuu hyvältä, mua ei ahdista tai masenna, mut silti tulee aivan odottamaton ja täysin kummallinen halu hypätä sillalta alas. Lumi on kinostunut kuin portaaksi kaiteen eteen. Ei tarvitsisi nähdä edes vaivaa kaiteen yli kapuamiseen. Voisi vaan kävellä yli. Ja hups tippuisi alas. Aivan liian helppoa.
Penkereessä on jalanjälkiä niin kuin joku olisi siitä jo hypännyt. Mutta mä en hyppää. Hillitsen itseni. Enhän mä edes voi huonosti. Eikä siitä edes henki lähtisi. Korkeintaan ilmat pihalle ja ehkä jotain saattaisi murtua.
Mikä mussa on vialla, kun ei normaalit ihmiset halua hyppiä silloilta alas? Miksi mä en voi olla normaali? Mitä mun päässä on vialla? Voiko sen korjata?
4 kommenttia:
älä huoli. On tutkittu että suurin osa ihmisistä on ajatellu ittensä tappamista. Jopa sellaset joilla ei ole mielenterveysongemia.
No itse asiassa täytyy nyt sanoa että tuonkaltaiset ajatukset ovat hyvinkin tavallisia. Huolestuttavaa ja haitallista se on, jos sen itse hyvin ahdistavaksi koet tai alat todella toteuttaa vaarallisia tai sopimattomia ajatuksia, joita mieli äkisti pullauttelee ilmoille.
Ihmismieli ylipäätään voi olla aikamoinen mystinen sekasotku :) Kun itse aloin aikoinaan toipua vuosikausien syvästä masennuksesta, mielialat nimenomaan heittelivät ja tuli uusia outoja tuntemuksia - ilo, selkeys, oivaltaminen, kateus, vihastus... Ja vaihtuvat lääkecocktailit vielä sotkee lisää.
En usko että on edes olemassa mitään "normaalia". Mutta ihmisten kyky selvitä ulkoisista ja sisäisistä haasteista vaihtelee eikä päänsisäinen myllerryskään aina näyttäydy ulospäin. Mutta varmaa on, että kukaan ei selviä elämästä ilman tuskaa, arpia ja osumia. Niitä on vain sitten käytettävä kasvun aineksina. Ja näkisin että sustakin saattaa joku päivä tulla esim. aivan loistava kokemusasiantuntija!
<3 R
No hyvä. Tai siis ei hyvä (ai kauhee) mutta siis mun kannalta hyvä. Kiitos. :D
Joo, jos tästä ensin parantuis niin vois harkita kokemusasiantuntijuutta. En oo sitä koskaan muuten edes miettinyt. Mut kiitos, sun viesti lohdutti paljon. :) <3
Lähetä kommentti