Day #5

Mä olen väsynyt. Voi luoja, että mä olenkin väsynyt. Koko ajan. Aina. Mä voisin vaan nukkua seuraavat tuhat vuotta. Sleeping - depressed, anorexic - beauty. Mut mulla ei välttämättä ole sitä onnellista loppua, mikä Ruususella oli. Mä en jaksa kovinkaan paljon uskoa siihen. On niin raskasta olla ihminen. On niin raskasta olla olemassa. Ei mua oikein edes huvita tehdä mitään. Mut ei sitä voi vaan nukkuakaan. Kun pitäisi olla jaksava ja aikaansaava ja sellainen kuin muut ovat. Mut mä en ole. Enkä mä jaksa. Mä olen niin väsynyt. Mä haluan nukkua tämän elämän ohi. Voinko mä vaan nukkua ja olla enää koskaan heräämättä?

Illalla heikotti. Heikotti todella paljon. Mä siis söin sitten iltapalaa. Kaduttaa. Ei olis ainakaan pitänyt syödä niin paljon tai herran jestas olisin nyt edes oksentanut. Mut ei. Musta ei tuu koskaan laihaa ja kaunista. Mulla on liian huono itsekuri. Mä olen tuomittu olemaan aina läski. Mä olen heikko. Epäonnistuja. Kaikessa.