Syyllisyyden kipu vihlaisee ikävästi rintaani. Tiedän, olen paska tytär. Anteeksi.
Haluaisin kertoa äidille kaiken. Ja isälle. Mutten voi. Miten lapsi voisi kertoa vanhemmilleen, että viiltelee lihaansa, koska vihaa sitä millainen on, sitä millaiseksi on syntynyt. Miten voisin kertoa, että tahdon kuolla. Ei sellaista voi kertoa vanhemmilleen. Ei vain voi. Minä en voi kertoa totuutta vanhemmilleni. Se murtaisi heidät. En voi tehdä sitä heille. En ikinä.
Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä, lauloi äiti minulle silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Kun ei ollut edes pienintä aavistusta tulevasta. Vai aavistitko sinä äiti jo silloin kaiken? Mutta nyt on minun vuoroni suojella sinua. Minä suojelen sinua totuudelta.
Yritän asettua äidin asemaan. Jos olisin itse äiti, haluaisin kyllä tietää kaiken. Aivan kaiken. Olisi totuus kuinka kipeä tahansa. Tiedän, että äiti haluaa tietää miten todellisuudessa voin. Pakotan äidin elämään arvailuissa ja tiedän, miten epätietoisuus raastaa häntä joka päivä, mutten silti pysty kertomaan. Olen miettinyt kirjeen kirjoittamista, mutten pysty siihenkään. En siihen, että äiti lukisi sen. En pystyisi kohtaamaan äitiä sen jälkeen. En kestäisi nähdä sitä surua ja tuskaa äidin silmissä.
Anna anteeksi, äiti. En olisi ikinä halunnut tehdä tätä sinulle. Se, että oma lapsi masentuu ja tahtoo kuolla. Se on pahinta, mitä vanhemmat saattavat kokea. Kaikkein pahinta. Voi miksi minun vanhempani joutuvat kokemaan sen. Eivät he ole ansainneet sitä. Kukaan ei ole.
Anna anteeksi, äiti.
Eurythmics - I Saved The World Today
2 kommenttia:
Tiivistit täydellisesti ajatukseni, ero on vain se, että minun vanhempani tietävät. Mietin vain miten olet pystynyt salaamaan jopa osastolla olemisesi? :o
Minäkin syytän itseäni siitä, mitä vanhempani ja siskoni ovat joutuneet kestämään takiani. Kuinka olen vain viiltänyt itseäni ja puhunut kuolemasta. Häpeän itseäni todella, voiko huonompaa tytärtä enää olla? Parempi olisi jos he eivät tietäisi mitään, vaikka salailukin olisi raskasta.
En osaa sanoa mitä sinun pitäisi tehdä, mutta jos he alkavat kysellä jotain, on ehkä parempi kertoa totuus.
Voimia <3
Kyllä vanhempani tietävät, että olin osastolla (kävivätkin siellä) ja että minulla on masennus ja anoreksia, mutteivät tiedä viiltelystä tai itsetuhoajatuksista. Olen myös antanut olettaa, että syön ja painan enemmän kuin mitä todellisuudessa. Eli tietävät kaunistellun totuuden.
Minusta olet rohkea, kun olet pystynyt kertomaan perheellesi voinnistasi. Kunpa olisin itsekin yhtä rohkea. Epätietoisuus on kuitenkin pahempaa kuin tietäminen. Kyllä vanhempani kyselevät, mutta valkoinen valhe on aina helpompi kertoa kuin totuus.
Lähetä kommentti