Miksi edes herätä aamulla, kun päivä tulee olemaan samanlainen kuin edellinen. Ja sitä edellinen. Ja sitä edellinen. Samaa harmaata loskapaskaa päivästä toiseen. Miksikä tämä tästä mihinkään muuttuisi. Kynttilöiden lisääntyessä synttärikakkuuni, on pessimistisyyteni lisääntynyt samalla jokaisen kynttilän myötä. Mutta kun ei ihmistä ole luotu kestämään tälläistä päivästä toiseen. Pienemmästäkin sitä jo hajoaa.
Kävin kääntymässä päiväpolilla. Ei ollut mitään mieltä jäädä koko päiväksi, kerta minulle ei ollut tilattu vielä lounastakaan. Maanantaina pitäisi mennä seuraavan kerran. Ja keskiviikkona. Ja perjantaina. En jaksa.
Ostin tänään dosetin. Koska minulla on impulsiivisuutta lääkkeisiin, Zoloftini ja Zyprexani pidetään päiväpolilla, jossa minulle jaetaan aina viikon annos kerrallaan. Näin ehkäistään etten jonain iltana nappaa kaikkia nappeja kerralla. Nyt mulla on sitten mummodosetti. Jee.
5 kommenttia:
Mä aina samaistun kovasti sun kirjoituksiin, kiitos siitä että kirjoitat :) Ja paljon, paljon voimia!
Löysin blogisi äsken ja jään kyllä seurailemaan, samaistun niin paljon tuntemuksiisi :) Koita jaksella :)
Kiitos paljon! :)
Moi, kiva kuulla ja kiitos paljon! :)
Lähetä kommentti