torstai 17. tammikuuta 2013

Alone

Torstai. Osastolla olisi ollut tänään siivouspäivä. Lakanoiden vaihto, pölyjen pyyhintä, imurointi ja lattian pesu. Mutta minä olen kotona. Enkä ole tehnyt mitään. Olen puolet päivästä maannut sängyssä, puolet viettänyt koneella.

Tuntuu oudolta olla kotona. Samoin kuin aluksi tuntui oudolta olla osastolla. Se tuntui vähän kuin kesäleiriltä. Sellaiselta, joissa nuorena kävin. Jaoin huoneeni ikäiseni tytön kanssa jonka kanssa juttelin, nauroin ja kasasin palapelejä (teimme yhtä vaille kaikki osaston noin 12 palapeliä). Ruokailin yhdessä toisten potilaiden kanssa. Aina puoli kahdeksalta keräännyimme yhteisöön katsomaan Salkkareita. Hoitajat olivat niin kuin leirin ohjaajia, jotka tekivät huonekiertoja ja pelasivat meidän kanssamme korttia. Jos ahdisti, juttelimme heidän kanssaan.

Osastolla olisi nyt iltapala. Kissa makaa sylissäni ja hyrisee hiljaa. Teemuki höyryää pöydällä ja minulla on ikävä osastoa. On niin hiljaista. Ja yksinäistä.

Huomisesta lähtien minun pitäisi alkaa käydä taas päiväpolilla. En jaksaisi. Vaikka on kai parempi viettää päivät siellä kuin yksin kotona.


P.S. Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille. Otan toiveenne huomioon tulevia postauksia tehdessäni.




Balthazar - The Oldest Of Sisters

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei sulle!:) Lueskelin tässä vähän sun blogia... Se on vaan niin kauheaa tuon anoreksian kanssa tappeleminen, ihan varmasti. Mulle ei sitä ole, enkä voi mitenkään käsitellä sitä, mutta ymmärrän miten masentavaa se on. Hei tyttö, sä paranet kyllä! Sä saat taas sen elämän raiteilleen ja vapauden! Eikö niin? Se voi olla vaikeaa, ja onkin, mutta mieti, sä pystyt!! Mieti miten mukavaa olis taas syödä ilman omantunnon tuskia:) Ja mä sanon: Vaikka lihoisit 10 kiloa, et varmasti näyttäisi rumemmalta, vaan 100 kertaa kauniimmalta. Naisellisuus on kaunista. Säkin varmaan tiedät, että ne luut eivät ole. Ota rohkea askel, ja rupea syömään hitaasti mutta varmasti. Sano anoreksialle heippa! Mä pidän sulle peukkuja pystyssä ja toivon todellakin että kaikki kääntyy parhain päin! Sä oot kaunis just sellasena kun sä oot, usko mua :) Oikein hyvää talvea sulle ja tsemppiä !! <3

Pura kirjoitti...

Voi kiitos tuhannesti kommentistasi! Tie on pitkä ja olen vasta alussa, mutta toivon mukaan paranen joskus anoreksiasta. Olisi uskomattoman hienoa voida syödä herkkuja tai ylipäätään syödä ilman huonoa omaatuntoa. Olet ihan oikeassa siinä että naisellisuus on kaunista. Minä vain en vielä näe sitä. Kaikkea hyvää sulle! :)

Lähetä kommentti