???

Kello lähenee puolta kymmentä ja minua masentaa. Palasin illalla takaisin osastolle, mutta se ei ole syynä surkeaan olooni. Eläminen minua masentaa. Oleminen itsessään. Unohdin meikinpoistoaineen kotiin. Näytän huomenna varmaan pandalta. Onnettomalta pandalta.

On sekava olo. En oikein muista mitään lähipäivien tapahtumia. Tuntuu kuin osastollaolostani on ikuisuus, vaikka siitä on vain kolme päivää. Olin välipäivät osastolla, mutten muista niistä mitään.

Olen mennyt sekaisin, vaikkei lääkkeiden annostuksiakaan ole nostettu. Olen sekava. Vinoon vinksahtanut. Kaikkeen tekemiseen, mukaan lukien syömiseen ja kävelemiseen täytyy keskittyä kunnolla, jotta ne hoituisivat niin kuin niiden kuuluukin. Päiväkirjaan kirjoittaminen on hankalaa, koska en tahdo hahmottaa etäisyyksiä ja pitkää matkaa kävellessä näkö sumenee ja pelkään kompastuvani omiin jalkoihini. Tämän on pakko johtua läkkeistä. Mistä muustakaan tämä johtuisi? En pidä tästä yhtään.

Huomenna täytyy pestä pyykkiä.