Saturday sadness

You say you understand what I feel. I say you know nothing about hell.

Tulin kertomaan, että olen elossa. Yhä. Vielä. Valitettavasti. Olen auton alle jäänyt rusakko. Kidun. Teen hidasta kuolemaa neljän seinän sisällä. Pääni sisällä. Kaikki tuntuu turhalta. Tänään. Sillä kuitenkin minä olen täällä vielä huomenna ja ylihuomenna ja sitä seuraavana päivänä... etsien yhä onko tässä elämässä mitään mieltä.

Pari viime viikkoa meni suhteellisen hyvin. Mieli oli tasaisen harmaa. Nyt tuntuu tyhjältä. Harmittaa. Olo on surullinen. Yksinäinen. Tekee mieli syödä. Lappaa sisään pehmeää, lämmintä, sokerista mieltä hellivää lohturuokaa. Turruttautua sen suomaan hyvänolontunteeseen. Täyttyä sillä ja saada siten paha mieli ajettua pois. Mutta se sotisi anorektista ajatusmaailmaani vastaan. Eating is not allowed!

Menen suihkuun. Seison suihkun alla. Minä vain seison siinä ja annan kuuman veden valua hiuksiani ja selkääni pitkin alas. Käännän hanaa hiljalleen kuumemmalle. 40.. 41.. 42.. 43 asteista vettä. Itkettää. Kyyneleet sekoittuvat veteen. Kuuma vesi tuntuu lohduttavalta. Kuin joku silittäisi selkää. Yritän huuhtoa surullisen olon veden mukana alas viemäriin. Ei auta. Sitä ei saa huuhdottua pois. Ei edes mansikantuoksuisella suihkusaippualla.

En tahdo kuolla, en vain jaksa elää.

Ivy - Worry About You