perjantai 9. maaliskuuta 2012

No reason

Eilinen terapia. Astun hissiin. Odotan, että kanssani hissiä odottanut nainen tulisi myös. Nainen ei kuitenkaan tee elettäkään tullakseen. Mene vaan, hän sanoo. Seison yksin ja pienenä hissin takaosassa. Kyllä tänne mahtuu, huikkaan takaisin. Nainen arpoo hetken, jonka jälkeen tulee. Vasta hissin lähdettyä liikkeelle ymmärrän, että nainen olisi halunnut mennä sillä yksin. Hän on ahdistunut. Se huokuu hänestä. Jos hissimatka kestäisi yhtään kauemmin, minä todennäköisesti tukehtuisin siihen ahdistukseen. Yritän lähettää sanattomia anteeksipyynnön aaltoja. En tiedä saavuttavatko ne hänet.

Minä: Mä haluaisin tietää miksi mä olen masentunut.
T: Niin sen mäkin haluaisin tietää.
Minä: Jos mä en tiedä miksi mä olen masentunut niin en mä voi parantuakaan... mikäli mä nyt haluan parantua.
T: Kuka sen sitten tietää?

Sinä? En minä osaa tulkita itseäni. Eivätkö edes herrat Beck, Rorschach tai Wartegg ole osanneet antaa vastauksia? Edes mitään suuntaviivoja?

T: Suru voi kyllä kehittyä masennukseksi, mutta en mä usko niin sun kohdalla. En ainakaan enää näin monen vuoden jälkeen...
Minä: Mutta kun ei ole mitään muutakaan syytä!
T: Masennuskin on sairaus niin kuin vaikka syöpä. Sille ei aina löydy syytä.

Tätä minä en tahtonut kuulla. Ei välttämättä ole syytä. Kuinka siitä sitten parannutaan? Vai eikö siitä voi parantua?

T: Mä haluaisin myös tietää mikä muu sulla on kuin masennus.
Minä: Syömisongelmia?

Ehkä joku persoonallisuushäiriö?

T: On varmasti paljon mitä mä en vain osaa kysyä ja sä et osaa kertoa, koska sä ehkä ajattelet, ettei ne ole oleellisia asioita ja ettei niillä ole merkitystä, vaikka mä saattaisin osata tulkita niistä jotain.

Minä tiedän mikä tähän auttaa. Minun on opeteltava jälleen puhumaan. Ei se voi olla niin vaikeaa, olenhan sen joskus jo kertaalleen oppinut.




Miksi olen masentunut? En tiedä. Toivoisin, että tietäisin syyn. On se sitten mikä tahansa. Miten musertava tai lohduton tahansa. Minä en tahdo enää elää tässä epätietoisudessa. Minä tahdon vastauksia! Miksi? Miksi jo seitsemän vuotta pahaa oloa. Ja ennen kaikkea... Kuinka kauan vielä?



Marvin Gaye - What's Going On

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti