Vuoden ensimmäinen terapia. Olen jäässä ja selvästi unohtanut, että terapiassa puhutaan. Kerrotaan asioista enemmänkin kuin yhdellä sanalla.
Terapeutti: Miten sun joulu meni?
Minä: Hyvin.
T: Miten sun uusi vuosi meni?
Minä: Hyvin.
T: Miten nämä päivät tauon aikana kaiken kaikkiaan meni?
Minä: Hyvin.
Tässä vaiheessa minua alkaa hymyilyttää. Tajuan itsekin miten koomiselta tämä kuulostaa. Sinä toteat hymyillen (en edelleenkään katso sinua, mutta kuulen hymyn äänessäsi):
T: Saisko vähän monisanaisemmin?
T: Mitä sulla on nyt mielessä?
Minä: Ei mitään järkevää.T: No mitä?
T: Mä en muistakaan sitä.
Minä: Se oli suunnilleen mun pituinen ja sillä oli kruunu päässä ja kuninkaan viitta.
Mietin oliko sillä valtikka kädessä. Ei, ei sillä ollut.
T: Missä se siellä oli?
Minä: Siinä käytävällä, joka johtaa psykiatrian poleille. Sen käytävän jälkeen vasemmalla on ovi nuorisopuolelle ja oikealla aikuispuolelle. Jos menee psykiatrian poleille niin ei voi olla kulkematta sen Karvisen ohi... niin jos tulee sairaalan pääovista. Sieltä psykiatrian sivuovista tullessa sitä ei näe.
T: Olen mä niistä pääovistakin kulkenut, mutta en mä nyt muista sitä. Mä muistan vaan yhden Muumin.
T: Mistä sulle tuli se mieleen?
Minä: En mä tiedä. Mähän sanoin, ettei mun mielessä ole mitään järkevää.
Foster The People - Pumped Up Kicks
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti