2. Let the words come out.
It's so simple.
- No. It isn't.
Perjantain terapia.
Minä: Joku mies tuli mun kanssa samalla hissillä, se painoi neloskerrosta, mut tuli kuitenkin tänne viidenteen.
Terapeutti: Mutta se hissihän kuitenkin pysähtyi neljännessä kerroksessa?
Minä: Joo siinä jäi joku toinen pois.
T: Niin, joskus jotkut neljänteen kerrokseen menijät tulevat vahingossa tänne ja taas jotkut tänne tulevat jäävät vahingossa kerrosta alempana pois.
Hiljaisuus. Mietin sanottavaa. Hiljaisuuden rikkoo käytävältä kuuluva korkokenkien kopina. Joku kollegasi, oletan. Mieleeni nousee kuva 12 cm korkeista, piikkikorkoisista kengistä. Mutta ei kukaan teistä käytä täällä sellaisia kenkiä. Korkojen kopse on terävä. Tehokas. Kuvittelen korkojen jättävän käytävän lattiaan pieniä kuoppia, kraattereita. Suupieleni nousevat tahtomattani hymyyn.
T: Mikä sua hymyilyttää?
Minä: Ei mikään.
T: Kyllä sua jokin hymyilyttää.
Minä: En mä tiedä mikä.
No nyt tunnen itseni idiootiksi.
T: Milloin sä olet itkenyt viimeksi?
Minä: Eilen. Ja toissapäivänä. Ja sitä edellisenä. Ja sitä edellisenä...
T: Miksi?
Minä: Koska koulu ahdistaa.
T: Niin, joskus jotkut neljänteen kerrokseen menijät tulevat vahingossa tänne ja taas jotkut tänne tulevat jäävät vahingossa kerrosta alempana pois.
Hiljaisuus. Mietin sanottavaa. Hiljaisuuden rikkoo käytävältä kuuluva korkokenkien kopina. Joku kollegasi, oletan. Mieleeni nousee kuva 12 cm korkeista, piikkikorkoisista kengistä. Mutta ei kukaan teistä käytä täällä sellaisia kenkiä. Korkojen kopse on terävä. Tehokas. Kuvittelen korkojen jättävän käytävän lattiaan pieniä kuoppia, kraattereita. Suupieleni nousevat tahtomattani hymyyn.
T: Mikä sua hymyilyttää?
Minä: Ei mikään.
T: Kyllä sua jokin hymyilyttää.
Minä: En mä tiedä mikä.
No nyt tunnen itseni idiootiksi.
T: Milloin sä olet itkenyt viimeksi?
Minä: Eilen. Ja toissapäivänä. Ja sitä edellisenä. Ja sitä edellisenä...
T: Miksi?
Minä: Koska koulu ahdistaa.
Minä: Hyvin.
T: Mä olen huomannut, että sä et hirveästi kerro asioista.
Minä: Kerronpas! En mä salaa mitään.
T: Sä et kuvaile tapahtumia etkä kerro niistä laajemmin. Sä kerrot esimerkiksi matkasta, että se meni hyvin, mutta et kerro mitä teit sillä matkalla, mitä näit, ajattelit, mitä siellä tapahtui. Tai esitelmästä, että jännittikö se sua.
Minä: Enhän mä ole koskaan kertoillut asioista. En pienenäkään vanhemmilleni. En mä osaa kertoa. En mä osaa puhua.
T: Mutta sä osaat kuitenkin kirjoittaa. Ehkä mun täytyisi tulostaa sun blogitekstejä ja me voitaisiin käydä niitä täällä yhdessä läpi. Sä voisit lukea niitä ääneen. Tai me voitaisiin käydä tota kirjaa (Patricia McCormick: Viilto) läpi ja sä voisit kertoa missä kohdissa se kirja kuvaa sua.
Minä: En mä voi lukea niitä tekstejä ääneen, kun ääneenluettuina ne alkaa kuulostaa tyhmiltä.
Kate Bush - Wild Man
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti