Red striped carpet

Olen viisi vuotta kuluttanut katseellani mattosi raitoja.

Minä: Siitä kun mä en katso silmiin...

Terapeutti: Tiedätkö mä ajattelin just ihan samaa asiaa!
Minä: ... Niin en mä tarkoita olla epäkohtelias. Mä en vaan pysty.
T: Niin, kyllä mä sen tiedän.

Minä: Enkä mä valehtele. Ei mulla ole siihen enää mitään syytä. Enkä mä haluakaan valehdella.

T: Miksi mä ajattelisin, että sä valehtelet?
Minä: Koska yleensä ihmiset, jotka valehtelee, ei pysty katsomaan silmiin.

T: Mitä sun mielestä tarkoittaa kun sanotaan, että 'silmät on sielun peili'?

Minä: No siis, että silmistä näkee ihmisen sisimmän, millainen toinen on ja mitä toinen sillä hetkellä tuntee. Ja silmistä näkee sellaisiakin asioita, joita toinen ajattelee, mutta jättää sanomatta.

T: Niin, kun sä et katso silmiin niin sulta jää huomaamatta mun eleet ja ilmeet. Mä voin sanoa jotain lempeästi, mutta katsoa vihaisesti, jolloin siinä on kaksoismerkitys, jota sä et näe.
Minä: Mut sä et saa tehdä niin! Mä luotan kuulemaani. Että se on oikein.

T: Ja multa jää huomaamatta sun ilmeet. Etkö sä halua katsoa mua?
Minä: Ei oo siitä kyse ettenkö tahtois, mä en vaan pysty.

T: Sä voisit yrittää vilkuilla?
Minä: Mä en pysty.
T: Mistä se on tullut?
Minä: En mä tiedä. Sehän on aina ollut niin. Ihan alusta asti, kun mä aloitin täällä terapian. Varmaan kun mä silloin yritin salata masennukseni.
T: Mikä tekee siitä niin vaikeaa?
Minä: Ehkä kun me istutaan niin lähekkäin. Läheisyys ahdistaa.
T: Voin mä siirtyä tonne nurkkaan. Sen kauemmas mä en pääse kun on pieni huone... tai mä voin varata ens kerraks ison huoneen.

Mitä jos minä en isossakaan huoneessa pysty katsomaan sinua silmiin? Sitten petän kaikki odotuksesi. Toiveesi. Petän sinut. Mitä jos minä epäonnistun?

Minä: Mitä jos mä en sittenkään pysty?
T: Ei se haittaa.

Huomaan, että sinä heiluttelet välillä jalkaasi. En tiedä teetkö sen ajatuksissasi ja aivan vahingossa vai seuraatko katsonko sinua yhtään ja huomioinko asioita. Kyllä, minä kyllä katson sinua. Katson sen verran kuin tältä syliini lasketulta katseeltani näen. Minä myös huomioin asioita. Olen läsnä. Täydellisesti. En ole käpertyneenä mihinkään omaan pikku maailmaani.

P.S. Pidin entisestä matostasi enemmän. Se oli lämpimämpi. Se toi mieleeni mummolan.

Vesterinen Yhtyeineen - Emmanuelle