"Depression is rage spread thin."
- George Santayana
Miksi mä tahdon juuri nyt avautua julkisesti? Koska mä en jaksa enää peitellä masennustani. Mä olen sairastanut masennusta nyt vajaat seitsemän vuotta ja koko sen ajan mä olen salannut sen muilta. Mä olen yrittänyt salata sen jopa hoitavalta taholta. Mä olen vain epätoivoisesti yrittänyt esittää, että kaikki on hyvin. Mä olen hymyillyt, vaikka samalla mua on revitty sisältä kappaleiksi. Vaiennut, vaikka olisi tehnyt mieli huutaa. Enkä mä tarkkaan ottaen edes tiedä miksi mä olen tehnyt niin. Nyt musta tuntuu, että on tullut aika kertoa miten asiat oikeasti ovat. Millainen mä todellisuudessa olen. Mitä mä tunnen ja ajattelen. Mä olen kyllästynyt esittämään jotakuta, joka mä en oikeasti ole. On tullut aika riisua naamio kasvoilta.
Toinen syy julkiselle päiväkirjalle on se, että mä haluan omasta kokemuksestani kertoa mitä on olla masentunut. Kirjoista voi lukea depression oireista: mielialan lasku, alakuloisuus, unettomuus, väsymys... mutta ne eivät kerro sitä miltä todellisuudessa tuntuu olla masentunut. Miten se vaikuttaa joka päiväiseen elämään. Millaista elämä on masentuneena ja mitä on elää sen kanssa joka päivä. Joka ikinen päivä.
Mä linkitän joka kirjoitukseni loppuun kappaleen kyseiselle päivälle. Se biisi ei niinkään kuvaa mun mielialaani sinä päivänä. Pikemminkin se on biisi, jota mä olen halunnut juuri sinä päivänä kuunnella.
Zen Café - Elämä Moukaroi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti