Halloween pain

The pain is there to remind me that I'm still alive.

Juhlimme viikonloppuna halloweenia. Parsakaalinyyttejä. Tomaattileipiä. Juustotikkuja. Suklaasen dipattuja banaanipaloja. Karkkia. Sipsiä. Suolatikkuja. Rommia. Vodkaa. Pisang Ambonia. Bols Blue Curacaoa. De Kuyper Apricot Brandya. Kynttilöitä. Naamiaisasuja. Tanssimusiikkia. Pullonpyöritystä. Huoneeseen vapautettuja paljastuksia. Naurua. Iloa. Seuraleikkejä. Yhdessäoloa.

Lähdin puolen yön jälkeen V:lle. Istuessani ulkona tupakalla tunsin kuinka jokin pinnan alla myllertävä alkoi työntyä pintaan. Kyyneleet alkoivat hiljaa virrata poskiani pitkin alas. Vedin pitkiä henkäyksiä sinisestä Smartista yrittäen rauhoittaa itseäni. Ei auttanut. Tuloillaan olevaa hysteeristä itkukohtausta ei pysty estämään. Elegantisti alkanut kyynelehtiminen päättyi hallitsemattomaan parkumiseen keittiön lattialle.

Makasin keittiön kaakelilattialla sikiöasennossa painaen poskeni suloisen viileitä kaakeleita vasten ja itkien kuin viimeistä päivää. En saanut kerrottua V:lle mikä minua itketti. Yrittäessäni avata suutani ilmoille purkautui ainoastaan epätoivoista parkua. En tosin itsekään edes tiennyt syytä itkuuni. Vollotin, uikutin, niiskutin ja nyyhkytin. Ajoittain haukoin henkeä kuin kuivalle maalle ajautunut kala, kun tuntui etten saanut henkeä. V otti minut syliinsä puristaen minua itseään vasten. Minusta tuntui ahdistavalta ja pyristelin itseni väkisin irti.

Pakenin vessaan niistämään nenäni. Peilistä minua tuijotti elämään väsynyt ja kajaalit poskillensa valuttanut ihmisraunio. Olin jo aikeissa poistua vessasta, kun huomioni kiinnittyi keltakahvaisiin saksiin peilihyllyllä. Henkinen kipu karkottuu fyysisellä. Avasin saksista terät levälleen ja painoin toisen niistä rannettani vasten. Turhaa. Sakset olivat tylsät. En saanut niillä edes pientä haavaa aikaiseksi.

Palasin keittiöön jääden seisomaan keskelle keittiön lattiaa. En oikein tiennyt halusinko syliin vai en. Huomasin veitsitelineen ja mielessäni kävi napata yksi ja lukittautua vessaan vuodattamaan kaikki se paha sisältäni pois. Se olisi poistanut ahdistuksen. Nopeasti ja helposti. Ehkä V ei olisi edes huomannut mitään. En kuitenkaan tehnyt niin, sen sijaan raahauduin televisiohuoneen punaiselle divaanille jatkamaan minua tukahduttavan ahdistuksen ulos vuodattamista.

Kahdelta terapia. Ryhdyin heti vuodattamaan sinulle viime päivieni ahdistuksen täytteisiä tunteja. Sinä istuit hiljaa keskeyttämättä minua ja minä puhuin yhteen menoon lähestulkoon muistamatta vetää välillä henkeä. Sanat seurasivat toisiaan kuin yhteen liimattuina ja niiden leijuessa välillemme ilmaan alkoi oloni sitä mukaa keventyä. Lähestulkoon hätkähdin kun sinä yhtäkkiä ilmoitit, että aikamme olisi lopussa. Olin niin keskittynyt puhumiseen, etten ollut tajunnutkaan miten nopeasti kolme varttia oli kulunut. Aivan liian nopeasti. Jälleen kerran olisin voinut jäädä vielä huoneeseesi istumaan ja puhumaan. Tuohon punasävyiseen rauhan tyyssijaan, joka rauhoittaa mieleni ja saa maailman tuntumaan aina himpun verran paremmalta paikalta elää.

Duran Duran - Save A Prayer