Minä: Kauanko mä saan jatkaa täällä? Tai siis onko mun siirryttävä aikuispuolelle jossain vaiheessa?
Terapeutti: No ei tässä ole mitään päivämäärää päätetty. Riippuu tietysti sun paranemisesta, mutta et sä nyt tietenkään voi täällä nuorisopsykiatriassa olla loputtomiin asti.
Miksen voi, minä ajattelen. Ei ole päätetty päivämäärää. Ei tarkkaa päivää, mutta jotain ajankohtaa on mietitty, niinkö? En pidä tästä yhtään.
T: Sun hoito lopetetaan sitten totta kai hiljalleen. Käyntejä vähennetään asteittain ja asennoidutaan hoidon loppumiseen tai jatkumiseen muualla. En mä aio jollain kerralla vain sanoa että tämä oli sitten viimeinen käynti.
Kyllä minä sen tiedän. Huoleni onkin se, etten tahdo siirtyä muualle. En tahdo kenellekään toiselle. Mä en aio puhua kellekään muulle, olen aikeissa sanoa, mutta päätän jättää sanomatta. Se kuulostaisi liikaa kiristykseltä.
Ikäni puolesta minun olisi kuulunut siirtyä aikuispuolelle kolme vuotta sitten, mutta koska terapia on aloitettu ollessani alaikäinen, sain jatkaa nuorisopolilla. Tällainen järjestely on siis potilaan kannalta parempi, kun ei tarvitse lopettaa hoitosuhdetta tutun terapeutin kanssa ja aloittaa uudestaan vieraan kanssa, joka ei tunne sinua ja jolle kaikki pitää kertoa uudestaan.
Se on yksi syy, miksen tahdo toiselle terapeutille. En jaksaisi kertoa kaikkea alusta. Se turhauttaisi suunnattomasti. Se veisi loputkin voimani. Sitä paitsi sinä tunnet minut parhaiten. Olet tuntenut minut lähes koko sairauteni ajan. Tunnet minut luonteeltani ja ajattelutavoiltani, tunnet minut ihmisenä. Ennen kaikkea tunnen, että sinä ymmärrät minua ja välität minusta aidosti, vaikka minä olenkin vain osa työtäsi. Siis älä jätä minua!
Civil Twilight - Letters From The Sky
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti