Perfect patient

Terapia. Olen oppinut tunnistamaan askeleesi. Kuulen milloin sinä tulet hakemaan minua odotushuoneesta. Voisin istua silmät kiinni ja silti tietäisin milloin olet saapunut odotushuoneen ovelle. Askeleesi ovat määrätietoiset, mutta samalla pehmeät.

Minä: Mua turhauttaa, kun mä en ole täydellinen potilas.

Terapeutti: Mutta kun tässä elämässä ei voi olla täydellinen.

Minä: No melkein täydellinen sitten edes.

T: Miten sä määrittelisit täydellisen potilaan?

Minä: Sellainen, joka tahtoo parantua ja edistyy ja osaa kuvata tunteitaan ja oivaltaa itsestään asioita terapian edetessä ja osaa muuttaa käytöstään niiden mukaan. Ja pystyy katsomaan puhuessa silmiin.

T: Mistä sä tiedät, että toi on myös mun näkemys täydellisestä potilaasta?

Minä: En mä tiedäkään, mä vaan oletan niin.

T: Niin, kun toi on ainoastaan sun käsitys siitä. Haluatko sä olla täydellinen potilas enemmän itsellesi vai mulle?

Mietin hetken.
Minä: Sulle.

T: Mitä sulla on nyt mielessä?

Minä: Ei oikein mitään. Ei mitään tähdellistä.

T: Mä en tiedä liittyykö toi siihen, kun sä et puhunut mulle aiemmin, mutta sä voisit kertoa kaikesta mitä sun mielessä liikkuu. Ettet sä karsisi ajatuksia pois, koska ajattelet ettei ne ole oleellisia.

Minä: Niin mutta ei niillä ole väliä, kun ei mun paha olo johdu niistä asioista. Mä en tiedä mistä se johtuu.

T: Sen takia sun täytyisikin puhua kaikesta. Ihan kaikesta. Jotta me voitaisiin rakentaa sun minäsi ja saada selville mistä sun paha olo johtuu.

Huokaan. En tiedä miksi olen masentunut. Toivoisin tietäväni. Sillä sitten voisin puhua siitä mikä tekee minut masentuneeksi. Siitä, mikä vetää suupieleni alaspäin ja maalaa päiväni harmaan eri sävyillä. Mutta minä en tiedä mistä masennukseni johtuu. Minun täytyy siis puhua kaikesta. Aivan kaikesta.

Se tarkoittaa, että myös paraneminen vie aikaa. Mutta kuinka kauan? Kuinka kauan vielä? Vuosi? (Ei, olisi yltiöoptimistista olettaa, että olen vuodessa selättänyt vaikean ja pitkäkestoisen masennuksen, joka ei ole vielä tähän mennessä osoittanut minkäänlaisia paranemisen merkkejä). Kaksi vuotta? Viisi vuotta? Entä kuinka kauan minä jaksan vielä ennen kuin romahdan?

Jefferson Starship - Miracles