Confused

Olen palapeli, jota kukaan ei osaa kasata.

Pääni sisällä vallitsee sekasorto. Kaaos. Valtava epäjärjestys. En tiedä mitä ajatella. Mitä tehdä. En tiedä mitä toivoa, mitä haluta. En edes tiedä mitä en halua. En tiedä mitään. Mistään.

On sekava olo. Välillä tuntuu, että pystyn ihan mihin vaan. Mitä tahansa haluankin, sen saan jos vain tahdon. Innostun. Alan suunnittelemaan kaikkea. Ideoin. Luon tavoitteita ja päämääriä. Realistisia ja ei niin realistisia. Itsetuntoni kohoaa monta pykälää ylöspäin. Tunnen, että minusta on tähän, elämään. Eihän tämä nyt niin vaikeaa ole. Sitten yhdessä hetkessä, toisinaan minuuteissa, kaikki kääntyy päinvastaiseksi. Latistun. Hartiani vaipuvat kasaan. Jokin sisälläni kuolee. Kaikki tuntuu taas niin vaikealta. Mahdottomalta. Mikään ei onnistu. Kaikki menee pieleen. Ei minusta ole tähän. Ei minusta ole mihinkään. Miksi edes yrittää mitään.

Mielialani ovat heitelleet noin muutamien viime päivien ajan. Se on äärettömän turhauttavaa. Tasaisen harmaa ja muuttumaton melankoliakin olisi parempi kuin tämä. Ei tätä tällaista vuoristorataa jaksa kukaan. Tämä ajaa repimään hiukset päästä ja hakkaamaan päätä seinään. Tulen kohta hulluksi.

My friend: How are you?
Me: My head is one hell of a mess.
My friend: Oh...
Me: Could you rip my head off, please?
My friend: Sure. Wait a minute.

Echo And The Bunnymen - Killing Moon