Äiti soittaa päivällä. Oothan sä ollut ulkona? Aivan ihana ilma, tosi lämmintä. Soita jollekin kaverille. Meette vaikka satamaan jätskille. Joo joo, mutisen ja puhelun katkettua käperryn takaisin peiton alle. En jaksa. Eikä huvita. En pidä auringosta enkä jaksa tavata ketään. Ja jäätelö, jäätelö on kiellettyä. Sitä en saa syödä. Aurinko paistaa. On lämmintä. Ihmiset kulkevat ulkona shortseissa ja nauravat. Minua ei naurata. Vedän verhot ikkunan eteen ja käperryn yhä syvemmälle itsesäälin syövereihin. Lohdullinen pimeys ympäröi minut ja leikin ettei nyt ole se masentavin aika vuodesta.
Tuoreet ylioppilaat painoivat eilen valkolakit päähänsä. Heillä on edessään valoisa tulevaisuus ja lukuisat polut, joista valita mitä pitkin jatkaa eteenpäin. Heillä on koko elämä edessään. Minusta tuntuu kuin minun elämäni olisi jo takana. Olen liian väsynyt tehdäkseni mitään. Liian väsynyt saadakseni mitään aikaan tai tullakseni joksikin. Itkettää.
Mä olin yksi niistä joista tuli lauantaina ylioppilas. Mutta mutta. En päässyt opiskelemaan, ei juurikaan ole kavereita (se ainoa joka lupasi tulla katsomaan lakkiaisia ei sitten tullutkaan. Arvostan.<3), ja sos. fobia tekee melko mahdottomaksi sen että joskus voisin olla töissä. Masennuksesta olen kärsinyt kohta puolet elämääni ja olen 99% varma että tapan itseni lähiaikoina. Sitä paitsi joidenkin yo-todistuksilla voisi saman tien vaikka pyyhkiä perseensä. Jos ylppärit ei menneet hyvin niin se on sitten oikeastaan sama kuin ei olisi käynyt lukiota ollenkaan (itselläni meni ihan ok:sti kuitenkin). Että ei kaikilla ylioppilaillakaan sitä valoisaa tulevaisuutta näy.
Älä sure. Harva pääsee heti ensi yrittämällä. Sun pitää vaan yrittää uudestaan. Niin munkin. Jos vaan olisin kirjoittanut paremmat paperit niin olisi paremmat mahiksetkin, kun saisi edes jotain lähtöpisteitä. Hyvä, että sulla meni kuitenkin hyvin!
Mullakin oli yhdessä vaiheessa sos. fobiaa, mutta pystyin kuitenkin jotenkin käsittämättömästi olemaan töissä kioskimyyjänä ja vieläpä yksin (ei siis ollut muita työkavereita tukena). Ja jotenkin se fobia meni sitten itsestään ohi.
Älä tee itsellesi mitään! Ethän? Mäkin olen enemmän kuin usein miettnyt täältä lähtemistä, mutta jos olisin toteuttanut aikeeni niin mulla olisi jäänyt monet upeat kokemukset kokematta. Jaksamista ja halauksia! Kyllä kaikki selviää. <3
4 kommenttia:
Paljon halauksia <3
Mä olin yksi niistä joista tuli lauantaina ylioppilas. Mutta mutta. En päässyt opiskelemaan, ei juurikaan ole kavereita (se ainoa joka lupasi tulla katsomaan lakkiaisia ei sitten tullutkaan. Arvostan.<3), ja sos. fobia tekee melko mahdottomaksi sen että joskus voisin olla töissä. Masennuksesta olen kärsinyt kohta puolet elämääni ja olen 99% varma että tapan itseni lähiaikoina. Sitä paitsi joidenkin yo-todistuksilla voisi saman tien vaikka pyyhkiä perseensä. Jos ylppärit ei menneet hyvin niin se on sitten oikeastaan sama kuin ei olisi käynyt lukiota ollenkaan (itselläni meni ihan ok:sti kuitenkin). Että ei kaikilla ylioppilaillakaan sitä valoisaa tulevaisuutta näy.
Kiitos! <3
Älä sure. Harva pääsee heti ensi yrittämällä. Sun pitää vaan yrittää uudestaan. Niin munkin. Jos vaan olisin kirjoittanut paremmat paperit niin olisi paremmat mahiksetkin, kun saisi edes jotain lähtöpisteitä. Hyvä, että sulla meni kuitenkin hyvin!
Mullakin oli yhdessä vaiheessa sos. fobiaa, mutta pystyin kuitenkin jotenkin käsittämättömästi olemaan töissä kioskimyyjänä ja vieläpä yksin (ei siis ollut muita työkavereita tukena). Ja jotenkin se fobia meni sitten itsestään ohi.
Älä tee itsellesi mitään! Ethän? Mäkin olen enemmän kuin usein miettnyt täältä lähtemistä, mutta jos olisin toteuttanut aikeeni niin mulla olisi jäänyt monet upeat kokemukset kokematta. Jaksamista ja halauksia! Kyllä kaikki selviää. <3
Lähetä kommentti