Päiväpolia varten hankittu dosetti lojuu laatikon pohjalla ja hienoinen pölykerros verhoaa kylpyhuoneen kaappiin unohtuneita Zoloft-paketteja. Mutta minä en aio enää avata niitä. Sillä minä olen huomannut eron. Päivien vaihtuessa toisiksi alkoi sumu ympärilläni pikku hiljaa hälvetä ja pääni selkeytyä. Aloin taas tavoittaa ajatuksiani. Ja minussa heräsi pieni toivo, että ehkä minä taas osaisin kirjoittaa niin kuin ennen. Ennen kuin kaikki sumeni.
Mä lopetin Zoloftin. Itekseni. Mä en halua syödä sitä. Enkä mitään muutakaan. Uusi lääkärini ei pitänyt kuulemastaan. Hän yritti taivutella minua aloittamaan lääkityksen uudestaan. Se on sun omaksi parhaaksesi. Minä tiedän. Mutta minä en halua. Pitkällisen maanittelun jälkeen lupauduin jatkamaan lääkitystä jos tilanne menee niin pahaksi, etten kestä enää. Me vain emme määritelleet, milloin tilanne on riittävän paha. Olen varma, että minulla ja lääkärillä on asiasta eri näkemykset.
Tilanne tulee menemään pahaksi. Minä tiedän sen. Ei ehkä ihan vielä, mutta kenties pikemmin kuin arvaankaan. Sillä 150 mg:n annos sertraliinia aamuisin loi haarniskamaisen suojan kylmiä käsiä ja mustia varjoja vastaan. Pikku hiljaa, pala palalta tuo lohdullinen suoja alkoi murentua, kadoten lopulta kokonaan ympäriltäni. Nyt mikään ei ole enää minun ja tukahduttavan pimeyden välissä. Ei mikään.
Minä tunnen synkkyyden ympäröivän minut. Vielä se on kaukana, mutta minä aistin sen läheisyyden. Päivä päivältä se tulee lähemmäksi. Ja kun se on saavuttanut minut, minä tiedän, etten tule selviämään ellen aloita lääkitystä uudelleen. Sillä jos aiemmin masennukseni ollessa keskivaikea, pysyin antidepressanttien avustuksellakin hädin tuskin hengissä, miten sitten nyt kun masennukseni on vaikea-asteinen. I know, I'm playing with fire.
Tilanne tulee menemään pahaksi. Minä tiedän sen. Ei ehkä ihan vielä, mutta kenties pikemmin kuin arvaankaan. Sillä 150 mg:n annos sertraliinia aamuisin loi haarniskamaisen suojan kylmiä käsiä ja mustia varjoja vastaan. Pikku hiljaa, pala palalta tuo lohdullinen suoja alkoi murentua, kadoten lopulta kokonaan ympäriltäni. Nyt mikään ei ole enää minun ja tukahduttavan pimeyden välissä. Ei mikään.
Minä tunnen synkkyyden ympäröivän minut. Vielä se on kaukana, mutta minä aistin sen läheisyyden. Päivä päivältä se tulee lähemmäksi. Ja kun se on saavuttanut minut, minä tiedän, etten tule selviämään ellen aloita lääkitystä uudelleen. Sillä jos aiemmin masennukseni ollessa keskivaikea, pysyin antidepressanttien avustuksellakin hädin tuskin hengissä, miten sitten nyt kun masennukseni on vaikea-asteinen. I know, I'm playing with fire.
Teddybears - Cobrastyle
6 kommenttia:
Sun kirjotuksista sais varmasti tehtyä ihan mahtavan elokuvan ja kuulostaa ehkä vähän idiootilta, mutta nuo biisit mitä laitat lopuksi sopii niihin jollakin lailla aivan älyttömän hyvin.
Varmasti aika tyhmä kysymys, mut miten sä saat laitettua nuo Youtube-linkit tuollain pienesti? :o Tai siis ite kun yritän, nii siihen tulee se koko video, äääh. :(
Ei ollenkaan, ainahan saa kysyä, ja pitääkin! :) Muuta videon upotuskoodista kohdan 'height' luku numeroksi 25. Jos käytät vanhaa upotuskoodia, muista muuttaa molemmat 'height'-kohdat! Toinen on koodin alussa ja toinen lopussa.
Jos jäi jotain epäselväksi niin kysy ihmeessä lisää. :)
Oi kiitoksia! Ei kuulosta ollenkaan tyhmältä. Toisin kuin kuvat, en yritä mätsätä biisejä teksteihin sopiviksi. Laitan aina vain sen biisin, jota olen kyseisenä päivänä tykännyt kuunnella, joten tosi hyvää sattumaa, jos ne sopivat kirjoituksiin. :)
Halusin kommentoida oman mielipiteeni, mitä tulee lääkitykseesi; muutama kaverini, jotka ovat (olleet) keskivaikeasti/vaikeasti masentuneita, eivät ole tykänneet zoloftista yhtään (= SSRI-lääke).
Itselläni ei ole kokemusta kuin cipralex 20mg;sta (= maksimi) ja nykyään syön venlafaxin 150mg (= puolet maksimista (300mg).
On totta, että erilaisilla lääkkeillä on erilaiset vaikutukset jokaisessa eri henkilössä, mutta tämä venlafaxin on kuulemani mukaan melko yleinen. Minulle ainakin sopii nämä venlafaxinit paremmin. Cipralex = SSRI-lääke, venlafaxin = SNRI-lääke. Omana toistaiseksi ei-niin-tarkkana diagnoosina on sekamuotoinen masennus- ja ahdistushäiriö, sekä persoonallisuuden rakennehäiriö. Blogiasi nyt jonkun aikaa vakituisesti lukeneena voisin siis kuvitella, että venlafaxin olisi kokeilemisen arvoinen.
Kehottaisin siis tekemään kompromissin ja keskustelemaan lääkärisi kanssa lääkevaihtoa juurikin tuohon venlafaxiniin :)
Voimia ♥
Hei, kiitos kommentistasi. Mä olen syönyt 6 (?) eri SSRI-lääkettä ja tämä Zoloft on ainoa, josta tuntuu olevan edes jonkinlaista apua. Muut eivät ole mulla oikein auttaneet.
Venlafaxinia käytin yhdessä vaiheessa annoskoolla 75-375 mg. Se auttoi todella paljon masennukseen ja poisti ahdistuneisuuden kokonaan. Mä en vaan voi käyttää sitä, koska se teki musta zombien. Mä en pystynyt ajattelemaan ollenkaan enkä mä tuntenut enää minkäänlaisia tunteita. Lisäksi siitä tuli aivan sietämättömät sivuvaikutukset, jotka ei lähteneet ollenkaan pois. Harmi, sillä se on paras masennuslääke, joka mulla on koskaan ollut. :(
Lähetä kommentti