Illalla näen vanhempiani ja sukulaisiani. Kahvipöydässä kerron valinnan tuloksen. Nyt sä kyllä huijaat! Ihan selkeesti narraat. Kyllähän sä pääsit. Ei. Minä en huijaa. Näytänkö muka siltä, että huijaisin? Käännän katseeni ja tuijotan kiukustuneena maitonekkaa ihan niin kuin se olisi syyllinen kaikkeen. Pääsikö se sun kaveri? Ai, et oo kysynyt vielä. No ens vuonna yrität sitten uudestaan. Aihe on sillä käsitelty ja sitten siirrytään mielenkiintoisempiin aiheisiin kuten siihen kuka ottaa lisää kahvia. Kiva, että teitäkin kiinnosti.
Mistään ei tule mitään. Kaikki hajoaa käsiin. Miksi enää edes yrittää mitään, kun kaikki päättyy aina vaan epäonnistumiseen ja kerta kerralta suurempaan pettymykseen. Sitä paitsi minä olen väsynyt. En jaksa. Eikä ole mitään mieltä nousta ylös, kun seuraavassa hetkessä kaadun taas ja satutan itseni. Aina edelliskertaa pahemmin. Olen niin pettynytkin itseeni, etten enää kestä. Ja miten pettyneitä vanhempanikin mahtavat olla. En halua ajatella.
Ystäväni seurustelevat, heillä on opiskelu- tai työpaikka, yhteinen koti ja koira kumppanin kanssa ja valoisat tulevaisuudennäkymät. Minä makaan päivät kotona ja nostan tukia. Popsin pillereitä ja kulutan nojatuolia terapiassa sen suuremmin edistymättä. Opiskelut keskeytyvät uupumuksen takia, toiset eivät edes ala kun en tule valituksi. Kesätöihin minua ei huolita. Olen itsetuhoinen ja syömishäiriöinen ja välistä käyn suljetulla lataamassa akkuja. Mitä vanhempani vastaavat, kun heidän ystävänsä kysyvät No mitäs se teidän lapsenne tekee?
Luuseri! Luuseri! Olet häpeäksi vanhemmillesi! Mikset tapa ittees? huutelee Mr. D minulle.
Kate Bush - Wuthering Heights
4 kommenttia:
No totapa juuri on kaikkein kauhein pohtia, että mitä vanhemmat sanoo kysyttäessä, että ''mites se teidän tyttö.'' meidän isä ainakin vetää hienosti, se kuulemma valehtelee, että oon ylioppilas. hohoo kiva olla tällainen luuseri. mutta.. ei olla ainakaan yksin luusereita.
kuka on mr. d?
Joo ei, voidaan hei olla yhdessä luusereita, haha! Kaksin aina kaunihimpi, vai mitä? :D
Paitsi että ei susta saa sillä luuseria, vaikket olekaan ylioppilas. Mutta propsit sun isällesi. :)
Blogin nimessäkin esiintyvä mystinen Mr. D on siis Mr. Depression (suomeksi tökerömmin herra Masennus) :D
Hyvä, että kysyit. En olekaan ajatellut, ettei se ole välttämättä kaikille selvää. :D
Lähetä kommentti