Saan päiväpolilta omahoitajan, joka soitti heti tiistaina ollessani vaatekaupan sovituskopissa puolipukeissa. Loistava ajoitus. Omahoitajan kanssa on myös mahdollista jutella. Minulla vain ei ole tarvetta siihen. Minulla on terapia 2 kertaa viikossa. Enkä edes jaksaisi jutella. Tai välttämättä pystyisi. En ole sellainen, joka osaa avautua kenelle tahansa.
Päiväpoli. En edes tiedä, mitä siellä tarkalleen ottaen tehdään. Askarrellaan iloisen värisistä kartongeista pupuja ja kettuja? Neulotaan, pelataan pelejä ja opetellaan nauramaan? Ainakin siellä syödään... tai opetellaan syömään. Minun on osallistuttava muiden kanssa aamiaiselle maanantaina klo 9.00. Kuin tuomio. En tahdo. En tahdo en tahdo en tahdo! En tahdo osallistua enkä tahdo syödä.
Siellä varmaan tiedetään syömishäiriövalheet: Ei ole nälkä, voin huonosti ja söin jo. Siellä huomataan jos vain siirtelee porkkananpaloja lautasen reunalta toiselle ja hipsii ruokailun jälkeen vessaan oksentamaan. Siellä tunnetaan kaikki metkut ja jekut. Huono juttu.
Asaf Avidan & the Mojos - One Day / Reckoning Song (Wankelmut Remix) - Radio Edit
3 kommenttia:
Olet hyvä kirjoittaja. Samaistun paljon kuvailemiisi tuntemuksiin.
Kaikkea hyvää Sinulle. Kaikesta huolimatta.
Muiden pipipäiden lähellä oleminen on vähän kakspiippunen juttu. Joko se rupee ahdistaan ja tulee entistä sairaammaks tai sitten saa jostai voimia, että pääsee pois siitä helvetistä missä niitä pipipäitä on. Toivottavasti seura ei tee kaltaisekseen.
laitoin sulle tunnustuksen, en vaan muistanut aiemmin kertoa siitä. että ollos hyvä!
Anonyymi: Kiitos kehuista! :)
Pulla: Vielä en ole oikein ollut muiden pipipäiden seurassa, joten en osaa vielä sanoa mitä samanmoinen seura minulle tekee, mutta kirjoitan siitä kyllä blogiin kunhan vietän enemmän aikaa polilla (jos vietän). Suurkiitokset tunnustuksesta. Se piristi päivääni! :)
Lähetä kommentti