Tämä päivä on mennyt itsenäisyyspäivän vastaanottoa katsellen ja siihen liittyvää bingoa pelaten. Bingonkin sain! Mutta yksin ei ollut hauska pelata. Viime vuoden itsenäisyyspäivän vietin osastolla. Katsoimme porukalla hoitajat mukaan lukien linnan juhlia ja pelasimme samaista bingoa. Silloin en saanut riviä, mutta se ei haitannut. Meillä oli kivaa. Kommentoimme pukuja ja kävimme taistelua siitä oliko viimeksinäkemämme puku liila vai pinkki ja saako siitä ruksia bingoruudukkoon. Saimme juhlapäivän kunniaksi keittiöltä kahvit ja suklaaleivokset. Minä tosin jätin leivoksen välistä. Anorektikot eivät syö leivoksia. Eivät edes itsenäisyyspäivänä. Viime vuotta muistellessa tuli vähän haikea mieli. Voisin mieluusti mennä takaisin osastolle. Mutta mitäpä minä sinne menen, parantuakaan kun en tahdo. Tänään tuntuu jollain tapaa haikealta. Surkealta ja yksinäiseltä. Enkä tiedä miksi. Pitäisi varmaan olla enemmän ihmisten kanssa. Mutta kun en jaksa.
En nyt osaa oikein kirjoittaa mitään. Mutta tulinkin vain kertomaan, että täällä ollaan. Hengissä. Jotenkuten. Sinnitellen. Hyvää itsenäisyyspäivää!
miksi et halua parantua? olisit paljon onnellisempi jos olisit terve, näin uskoisin :) Se on vaikea tie ja siinä edistyy hitaasti, mutta ei sulla tunnu nyttenkään hyvin menevän, joten mikset yrittäisi?
http://kunlahdintoiseensuuntaan.blogspot.fi/ Tuossa minun blogini, jos jonkun ihmisraunion paranemisyritykset kiinnostavat.
Hyvä pointti. Mä en näe itseäni anoreksian kannalta sairaana tai liian laihana ja masennuksesta taas on tullut vahvasti osa mun identiteettiäni. En tahdo luopua siitä. Ja kun mä en edes halua olla onnellinen. :(
Jonkun muun viisauksia lainaten: Masentunut ihminen ei halua mitään, ei edes parantua! Minä tiedän se tunteen. En ole varma, olenko minä mitään ilman masennusta, se on ollut aina minulla ja mitä sitten käy kun se lähtee? Voimia <3
4 kommenttia:
miksi et halua parantua? olisit paljon onnellisempi jos olisit terve, näin uskoisin :) Se on vaikea tie ja siinä edistyy hitaasti, mutta ei sulla tunnu nyttenkään hyvin menevän, joten mikset yrittäisi?
http://kunlahdintoiseensuuntaan.blogspot.fi/
Tuossa minun blogini, jos jonkun ihmisraunion paranemisyritykset kiinnostavat.
Hyvä pointti. Mä en näe itseäni anoreksian kannalta sairaana tai liian laihana ja masennuksesta taas on tullut vahvasti osa mun identiteettiäni. En tahdo luopua siitä. Ja kun mä en edes halua olla onnellinen. :(
Jonkun muun viisauksia lainaten: Masentunut ihminen ei halua mitään, ei edes parantua!
Minä tiedän se tunteen. En ole varma, olenko minä mitään ilman masennusta, se on ollut aina minulla ja mitä sitten käy kun se lähtee?
Voimia <3
Niinpä. Samaa mietin mäkin. Voimia sullekin! <3
Lähetä kommentti