Pyörittelen valkeaa pilleriä sormissani. En ole ollenkaan vakuuttunut siitä, onko tämä hyvä ajatus. Huuhdon pillerin vesitilkalla alas. Sinne meni. Ja tästä se taas lähtee. Pillerirumba.
En ota selvää äidistä. Ensin äiti kauhistelee popsimiani pillerimääriä. Ei noi lääkkeet voi olla hyväksi. Mitä nekin sisältää. Ja mitä ne tekee sun keholle pitkällä aikavälillä. Nyt kun olen ollut ilman lääkkeitä, on äiti pohtinut, että josko jokin lääke olisi sittenkin hyvä olla. Just. Ota tostakin nyt selvää. Iskä ei ota kantaa.
Muutama tunti on kulunut ja tunnen jo sivuvaikutukset. Hirmu kiva juttu. Päätä särkee, sormia pistelee, mikä tekee kirjoittamisesta ikävää, ja huomaan koko ajan purevani leukojani yhteen. Olo on oksettava. Ainakaan ei tee mieli ruokaa. Oksettaa jo pelkkä ruuan ajatteleminenkin. Eikä ole edes nälkä. Joten eipä tarvitse syödä. Jotain hyvää tässäkin.
Yle Teemalta tuli noin viikko sitten dokumentti itsetuhoisista nuorista. Ei kyllä kovinkaan kummoinen, mutta dokkarin voi katsoa tästä.
Divine Fits - Flaggin A Ride
4 kommenttia:
Itseä vähän huolestuttaa juuri tollaiseen lääkekaruselliin ryhtyminen. Ensimmäinenhän mulla on vasta menossa, mutta mitään toivottua vaikutusta ei tunnu, joten en tiedä kuinka kauan jatkuu... Mutta toivottavasti edes jotain apua olis nyt sitten tästä ehdokkaasta, voimia ja hermoja :)
No höh, toivottavasti saisit siitä apua. Mä olen vaihtanut lääkettä ehkä turhankin tiuhaan. Samoin sulle jaksamista! <3
Miulle auttaa Venlafaxin, sitä menee nykyään 225mg aamuisin.... Niinä AAMUINA, jolloin sen muistan ottaa. Muulloin se menee päivän mittaa sillo, ko dosetti sattuu osumaan käteen :P
Hyvä, että sulla auttaa se. Mulle se ei sopinut ollenkaan. Yritä muistaa ottaa se! :)
Lähetä kommentti