Psykologi: Miten on mennyt?
Minä: Nyt on mennyt taas huonommin. Mut se johtuu tosta lääkkestä.
P: Ootko ollut ahdistunut?
Minä: En niinkään. Mut masentunut.
P: Pärjäätkö sä?
Minä: Joo. Mä oon tottunut näihin mielialan huononemisiin aina kun aloittaa uuden lääkkeen.
P: Ootko käynyt nyt vaa'alla?
Minä: Joo. Paino oli laskenut!
P: Mikä sun painoindeksi on nyt?
Minä: 16.2.
P: Katoitko sä netistä niitä normaalipainoisten naisten kuvia niin kuin mä viimeks pyysin?
Minä: Joo katoin.
P: No miltä ne susta näyttivät?
Minä: Terveiltä.
P: Heräskö sulla mitään ajatuksia, että sä haluaisit näyttää samalta?
Minä: Ei. Mä haluun olla laihempi.
P: Niin no se oliskin ollut liian hyvää ollakseen totta.
P: Me voitais katsoa niitä tehtäviä, jotka sulla oli tehtävänä... Oliko susta vaikea erotella tunteet ja ajatukset toisistaan?
Minä: Ei ollut paitsi ehkä muutamassa kohdassa.
P: Niin kun tunteet ja ajatukset on niin lähellä toisiaan. Joskus joku asia saattaa tuntua tunteelta, vaikka se on oikeasti ajatus.
P: Sähän olet tuntenut aika montaakin tunneta tän viikon aikana, vaikka joskus sä sanot, ettet ole tuntenut muuta kuin masennusta tai ahdistusta. Eli kyllä sä osaat erottaa tunteita... Sä olet tuntenut innostustakin?
Minä: Joo kun mä olin shoppailemassa.
P: Ostitko vaatteita?
Minä: Joo.
P: Miltä susta tuntuu sovittaa vaatteita ja katsoa itseä peilistä?
Minä: Ei se tunnu vaikealta. Mulla on shoppaillessa aina hyvä fiilis, kun saa uusia vaatteita... paitsi jos ei mahtuisi tiettyyn kokoon.
P: Mitä kokoa sä olet?
Minä: Xs, joskus xxs. Silloin se vaan harmittaa, jos löytää jonkun kivan paidan, josta on xs liian iso eikä siitä ole pienempää kokoa. Ja mä sovitin just kivoja farkkuja, mut mä en voinut ostaa niitä, kun niissäkin oli pienin koko liian iso.
P: Voisitko sä ostaa paidan, joka olis kokoa s tai m, jos se istuisi hyvin?
Minä: Siis joo voisin. Mulla on kotona joitain s-kokoisiakin vaatteita.
P: Huomasitko, että täällä kerroksessa oli aika tyhjää?
Minä: Ai, en huomannut.
P: Joo me muutetaan ens kuussa toiseen rakennukseen, mutta me voidaan sopia seuraavien viikkojen ajat vielä tänne. Ja hoitoneuvottelu lääkärin kanssa on 29.10.
Carolina Liar - I'm Not Over
10 kommenttia:
Hih toi miten muistat kaikki keskustelut noin tarkkaan on jotenkin hieno asia! Määkin yleensä muistan suht hyvin, mutten kyllä noin hyvin kuin sä! :-)
Tosi mukavaa ''kurkata'' toisten henkilöitten psygologikäyteihin :--)
Nostan hattua sun muistista! ;)
Ei mitään paineita mun mielestä siitä, että pitäisi kirjoittaa seuraavaksi jostain muusta kun psykologikäynneistä. Musta nää on tosi mielenkiintosia ja hyvin kirjotettuja. :)
luin sun blogin tänään melkein kokonaan läpi kun löysin tän. kirjotat jotenkin tosi kiehtovalla tavalla. älä koskaan lopeta bloggaamista! mun uus lempiblogi ♥
Hii kiitos! Se on taitolaji! :D
Kiitti! :)
No kiva kuulla! Jotenkin sitä vaan itse tekee mieli kirjoittaa välillä jostain ihan muustakin. Mutta kirjoitan kyllä käynneistäkin.
Vautsi, kiitos ihan hirmu paljon! :)
Olen hetken jo seurannut blogiasi,ja täytyy sanoa että olet parhaimmiston joukossa.
Kirjoitat todella lumoavasti,tekstisi todella tempaisee mukaansa ja luo mielikuvia ja tunteita,joita on todella vaikea synnyttää lukijaan.(itsekin kirjoittelija). Odotan aina innolla uutta postausta,ja täytyy myöntää kun tämän löysin,ahmin sen parissa illassa.
Todella paljon voimia,olet aivan valloittava!<3
Apua, hurjan paljon kiitoksia! Tälläiset kommentit piristää aina päivää. <3
Lähetä kommentti