Aiemmilta terapiakäynneiltä:
Minä: Olis pitänyt mennä sinne Approon. Ensin mua ei kiinnosta ja mä mietin, etten mä jaksa lähteä, mut sitten jälkeenpäin vähän harmittaa, että taas jäi menemättä. Niin kuin muidenkin tapahtumien kohdalla. Mut ei vaan tuu lähdettyä.
Terapeutti: Olithan sä kuitenkin Teerenpelissä kuuntelemassa Sami Saarta.
Minä: Niin olin. Ja onneks menin. Olis harmittanut muuten tosi paljon.
Minä: Mä tajusin, että mä ostan kaupasta aina samat ruuat.
T: Mitä sä sitten ostat?
Minä: Paljon hedelmiä, mut vaan tiettyjä, kun mä en tykkää kaikista, ja juustoja, light-limsaa, jogurttia, salaattitarpeita, teetä, joskus leipää... sit tietty kissanruokaa.
T: Etkö sä kyllästy?
Minä: Kyl mä kohta varmaan kyllästyn. Sit täytyy keksiä jotain muuta. Mut mä en pysty syömään mitään muuta. Kyllä mä aina kaupassa mietin vaihtoehtoja, mut jotenkin pelkkä ajatuskin jostain muusta ällöttää. Sit mä ostan aina samaa.
Minä: Ynh... kauheen aikaisin... Joo käy. Herätät mut sitten, jos mä nukahdan.
Minä: Mulla ei oo mitään mielessä.
T: Kerro jotain. Älä mieti onko se oleellista vai epäoleellista, mä sitten sanon jos se on ihan epäoleellista. Tärkeintä olisi, että sä vaan puhuisit. Ihan siitä mitä sulla on mielessä.
Minä: En mä osaa kertoa.
T: Osaat. Kerrot vaan.
Minä: En osaa.
...
Minä: No mä pelasin Pleikkarilla yhtä peliä (Crash Bandicoot 2), jota me pelattiin Eevan kanssa ja mä pääsin sen nyt ihan kokonaan läpi ja mä olisin halunnut kertoa sen Eevalle. Mut mä en voinut... vaikka ehkä Eeva näki tuolta ylhäältä, että mä pääsin läpi. Se oli meidän suosikkipeli. Me pelattiin sitä aina yhdessä ja etsittiin salakäytäviä, eikä me koskaan googletettu vinkkejä, me keksittiin kaikki aina itse, paitsi kerran me soitettiin Eevan siskon kaverille. Mut se oli yks todella hankala juttu... ja oikeesti mä olisin halunnut, että Eeva olis ollut täällä ja me oltais päästy se yhdessä läpi.
Minä: Mä tein yliopistohaun.
T: Mihin hait nyt sitten?
Minä: Opettajankoulutukseen ja sit keksin hakea psykologiaa.
T: Mikä pääsykoekirja on psykologiaan?
Haa! Arvasin, että tämä kiinnostaa sinua!
Minä: Arjen sosiaalipsykologia ja Ihmistieteet ja filosofia.
T: Sitten sun täytyy syödä kunnolla, että sä jaksat opiskella.
Minä: Mutta kun mä en tahdo syödä. Mä syön muutenkin ihan liikaa.
T: Mistä sun aivot sitten saa energiaa, jos sä et syö...
Pyhästä hengestä?
T: ... ja sun täytyy herätä aamulla, koska sä nukut kaiken valoisan ajan, niin sä et saa näin talvella ollenkaan aurinkoa.
Muttakun muumitkin nukkuu talviunta!
Haloo Helsinki! - Vapaus Käteen Jää
2 kommenttia:
Meinasi tulla kyynel silmään, kun luin tätä postausta.. siitä että pääsit sen pelin läpi ihan kokonaan. Kyllä eeva katsoo sinua ja on henkisesti sinun tukenasi, aivan varmasti. Eeva on aivan varmasti sinusta ylpeä. Paljonpaljon voimia ja haleja sinne!<3
Voi kiitos paljon!<3 Kauniit sanat lohduttaa aina.
Lähetä kommentti