Prescription: Love 100 mg

Eilen oli lääkäriaika. Kysyttäessä pidin katseeni lattiassa ja myönsin olevani edelleen itsetuhoinen ja satuttaneeni itseäni viime aikoina viiltelemällä. Ainahan minä olen itsetuhoinen. Minkä minä sille voin. Lääkäri nyökkäsi ja nosti Zoloftin 100 mg:sta 150 mg:aan. Azona jätettiin pois, sillä en saa sen avulla unta ja tilalle otettiin Ketipinor, jota voin ottaa 50-200 mg. Näillä pitäisi taas jaksaa jatkaa tätä elämää.

Sovimme myös, että päiväpoli lopetetaan. Hurraa! Sitä ei ole mitään mieltä jatkaa, koska en saa käytyä siellä. Muutenkin hoitojaksot päiväpolilla pidetään lyhyinä ja minä olen "käynyt" siellä nyt kuukauden. Huomenna haen lääkkeeni sieltä pois ja sitten pitäisi pystyä pitämään purkkien kannet kiinni ja sormet erossa läpipainopakkauksista silloin kun ahdistaa, etten nappaa kaikkia nappeja kerralla. Houkutus vain on joskus liiian suuri.

Seuraavaksi minulle aletaan hakea paikkaa syömishäiriötyöryhmästä. Tarkoitus olisi alkaa tavata sairaanhoitajaa viikottain ja keskustella ja työstää syömishäiriöasiaa. Minä vain en tahdo työstää sitä. Minä tahdon olla laihempi.

Lääkäriajan loppupuolella:

Lääkäri: No mites se seurustelu?
Minä: Haha, en mä seurustele.
L: Mut entäs se miesystävä?
Minä: Me tavattiin kerran.
L: Se ei sujunut?
Minä: Ei oikein.
L: Miksei?
Minä: Mä en ollut kiinnostunut siitä.
L: Ahaa... No sitten vaan uutta kehiin, eiks niin?
Minä: Öh... joo kai.
L: Rakkauden tunne vois lievittää sun masennustakin. Harmi vaan, ettei sitä tunnetta voi pakottaa.