Mulla oli lauantaina hyvä päivä. Musta on se on tosi outoa, enkä mä pysty oikein käsittämään sitä. Se ei tunnu todelliselta. Ei edes kirjoitettuna. Mä en voi uskoa sitä. Sillä ei mulla ole juuri koskaan hyviä päiviä. Mut mulla oli silloin hyvä päivä. Eikä se ollut unta.
Kävin ensin kaverin kanssa leffassa katsomassa elokuvan Hannu ja Kerttu ja sen jälkeen mentiin baariin parille. Sen piti jäädä siihen pariin, mutta innostuinkin sitten toisen kaverin kanssa lähtemään yökerhoon. Jestas, mä en ole ollut aikoihin yökerhossa! Tilasin drinkkejä, juttelin luontevasti ihmisten kanssa, nauroin ja tanssin neljään asti aamulla. Olin kuin kuka tahansa muu. Humalluin musiikista ja ilosta. Ja unohdin hetkeksi kuka olen. Olisipa näitä päiviä enemmän. Mutta kun ei ole. Niitä ei enää riitä mulle.
Sitä iloa kesti sen aikaa. Nyt olen oma vanha itseni, hukkumassa tähän epätoivoon. Haluaisin tietää tuleeko koskaan se päivä, jolloin voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen ja haluavani elää.
Duran Duran - Hungry Like A Wolf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti