Empty shell

En tiedä mitä kirjoittaisin. On tyhjä olo. Ihan kuin sisukseni olisi kaivettu jälkiruokalusikalla ulos. Mikään ei tunnu miltään. Pää on tyhjä. Olen vain jotenkin ihmeen kaupalla elossa oleva ihmiskuori.

Kolmesti viikossa raahaudun päiväpolille. Syön niin vähän lounasta kuin vain voin ja juttelen omahoitajani kanssa. En tahtoisi jutella hänen kanssaan. Enkä kenenkään muunkaan paitsi terapeuttini. Terapiakin loppuu kesään mennessä. En tiedä miten sitten selviän tämän elämän kanssa. Tai itseni kanssa. En tiedä. En tosiaankaan tiedä.

Päivät kuluvat katsoessani leffoja maratonina. Mitä muutakaan tekisin. En pysty keskittymään mihinkään muuhun. En jaksa tehdä mitään. Ei minua edes huvita tehdä mitään. Ei edes mitään mistä ennen pidin. Mikään ei tunnu enää tuottavan iloa. Mikään ei saa suupieliäni nousemaan hymyyn. En enää edes tiedä kuinka hymyillään.

Tätä tämä on päivästä toiseen. Masentuneen harmaa arki. En itsekään ymmärrä kuinka jaksan tätä.

Gabriel Mann - My Little Box