Olen tiennyt, etten ole osastolla pakkohoidossa, mutta olen saanut sen käsityksen, etten pääse pois, vaikka haluaisin. Että pääsen pois, kun lääkäri katsoo sen ajankohtaiseksi. Huomenna on hoitoneuvottelu lääkärin kanssa ja sain tietää, että jos todella tahdon täältä pois, sanon huomenna lääkärille, että lähden. Minun ei tarvitse pyytää, voin vain tuoda päätökseni julki. Hän ei voi pakottaa minua jäämään. Ja minä tahdon täältä pois. Olen tahtonut koko ajan. Mutta...
Juttelin asiasta illalla hoitajan kanssa. Olin varma lähdöstäni, siitä, että huomenna tai viimeistään ylihuomenna pakkaan kimpsuni ja kampsuni ja lähden kotiin. Enkä koskaan palaa takaisin. Enää en olekaan niin varma. En tiedä mitä tekisin. En tosiaankaan tiedä. Hoitajien ja lääkärin mielestä olisi parempi, että jään vielä joksikin aikaa, mutta minä sen lopullisen päätöksen teen. Huomenna.
On vain yksi asia, jota pelkään. Laitostumista. Että turrun ja muutun osaksi tätä hiljaista ja elotonta maailmaa. Että tästä tulee minun kotini, minun uusi elämäni. Etten enää kaipaa mitään, halua mitään palavasti. Etten tahdokaan täältä pois. En tahdo, että osasto muuttaa minua ihmisenä. Aktiivisesta, päättäväisestä, periksiantamattomasta ja sosiaalisesta ihmisestä joksikin apaattiseksi ja ujoksi harmaaksi varjoksi. Mutta jotain on jo tapahtunut, koska epäröin kotiinlähtöä.
Lähdenkö vai jäänkö? Se selviää huomenna.
Kiitos kaikista kommenteista. Yritän vastailla niihin huomenna.
4 kommenttia:
Vaikka tunnen sua vain vähän, niin en olisi huolissani. Tärkein syy on on se, että itse tunnistat haluttomuutesi laitostua. Jos päätät jäädä, niin tarkkaile itseäs. Jos huomaat jotain huonoa muutosta, niin voit harkita lähteväsi. Ehkä kotiinlähtö epäilyttää koska osastosta on ollut ainakin jotain pientä apua? En tiedä, voin olla aivan hakoteillä. Voimia kuitenkin päätöksentekoon! <3
Minäkin uskon, että kotiinlähtö epäilyttää, koska osastolla olosta on ollut sinulle apua. Ehkä sen puolesta olisi hyvä jäädä? Ja voithan jäädä vähäksi aikaa ja lähteä sitten myöhemmin, jos siltä tuntuu? Tsemppiä kuitenkin, mihin ratkaisuun päädytkin!
Havaintosi osuivat kyllä aivan oikeaan. Osastosta on ollut apua: syöminen on parantunut ja vuorokausi rytmi on nyt kunnossa (ainakin täällä). Täytyy tosiaan tarkailla omia tuntemuksia. En tahdo laitostua. Kiitos <3
Jäin vielä osastolle, ainakin joksikin aikaa. Täytyy miettIä asiaa. Kiitos sinullekin!
Lähetä kommentti