Aamulla oli luuntiheysmittaus radiologian osastolla. Menin sinne hoitajan saattamana. Kävelimme uuvuttavan pitkiä käytäviä melko vaitonaisina. Kuului vain askeltemme äänet. Minä yritin kävellä niin hiljaa kuin pystyin. Äänettömästi. Lopulta kuului vain hoitajan kenkien tasainen tamina. Minä olin höyhenenkevyt, äänetön.
Radiologiassa ei mennyt kauaa. Suoritettuaan mittaukset hoitaja kysyi onko minulla vielä muita tutkimuksia samalle päivälle. Vastattuani kieltävästi hoitaja totesi iloisesti: No sittenhän sä pääsetkin kotiin! Olisinpa päässytkin.
Osastolle palasin yksin. Yritin kävellä mahdollisimman hitaasti ja siten viivyttää osastolle menoa, jotta saisin olla edes hiukan pidempään poissa sieltä (siitä huolimatta osaston 9 ovi tuli eteeni aivan liian nopeasti). Kuljin kissamaisesti pitkin käytävien pituussuuntaisia lattiasaumoja ja pysähdyin katselemaan seinään maalattuja kuvia ja runoja.
Eräässä runossa oli kohta: Ystävyys on silta yli vaikeuksien. Sen alle oli tuherrettu poikamaisella käsialalla joka räjäytetään juuri kun luulit ylittäneesi sen. Kyseinen lisäys oli ikuistettu kuulakärkikynällä, mikä näkyi vain läheltä katsottuna. Kaikenlisäksi teksti voisi olla minun kirjoittamani. Minun eräs ystävyyden siltani räjäytettiin 5 vuotta sitten. Se kaikkein tärkein.
Puoliltapäivin tapasin lääkärin hoitoneuvottelussa. Taas hän kierteli taidokkaasti tärkeät kysymykseni, eväsi pyyntöni ja lyttäsi minut kuin torakan. Purin leukojani yhteen vitutuksen kasvaessa tasaiseen tahtiin. Tarkkailin lääkärin tyyliä, joka sopi yksi yhteen hänen olemuksensa kanssa. Tiukka nuttura (ehkä liiankin tiukka), jossa jokainen hiussuortuva oli jämptisti ja siististi omalla paikallaan. Toivoin, että käsissäni olisi ollut virkkuukoukku, jonka olisin voinut tuikata nutturaan ja kiskaista niin, että huoliteltu kampaus olisi räjähtänyt auki, saaden mustanpuhuvat hiussuortuvat sinkoilemaan eri suuntiin. Olisin voinut siten edes hieman murentaa hänen alistavaa olemustaan.
Iltapäivällä oli ravitsemusterapia, jossa ateriasuunnitelmani nostettiin tasolle 3 ja kalorinsaantini 1400 kcal/päivä ja illalla vielä tunnin keskusteluhetki kahden omahoitajani kanssa. Uuvuttava päivä. Tästä päivästä taas ei ole mitään kerrottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti