"I don't know how people can live without a therapist."
- Neve Campbell
Tänään oli viikon toinen ja samalla viimeinen terapia. Nyt pitäisi taas keksiä miten jaksan seuraavaan käyntiin, johon on viisi päivää. Kokonaista viisi päivää! Hajoan siihen mennessä. Tiistaina raahaudun taas viimeisillä voimillani terapiaan elpymään. Istumaan punaiseen nojatuoliin ja kursimaan itseäni kokoon. Pitkä parsinneula ja lankana toimivat lohdulliset sanat ja välittäminen.
45 minuuttia ja käynti on ohi. Hetkeksi silmäni kirkastuvat ja tunnen, että ehkä tästä elämästä sittenkin tulee jotain. Hyvä olo viipyilee minussa iltaan asti. Hyvässä lykyssä seuraavaan aamuun. Sitten sumu laskeutuu jälleen ylleni. Alan odottaa seuraavaa käyntiä. Tarvitsen lisää! Minä tarvitsen lisää! Terapia on kuin huumetta. Se tekee riippuvaiseksi ja kun sen vaikutus on lakannut, sitä on saatava lisää. Enemmän. Suurempina annoksina. Suoraan suoneen. Minun elämän eliksiirini.
4 Non Blondes - What's Up
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti