Maanantai omar-munkki ja pussillinen kirpeitä TV-Mixejä, tiistai lakritsimunkki ja irttareita keskiviikko ananasviineri ja irttareita torstai lakritsimunkki ja irttareita. Ahmin - oksennan, ahmin - oksennan, ahmin - oksennan... yhä uudestaan... ja uudestaan... kerta... toisensa... jälkeen. Ja jos ahmii niin sitten ne on kanssa oksennettavakin. Ei niitä voi sisällekään jättää kerryttämään läskiä. Ja joka kerran jälkeen mä oon niin vihainen itselleni, että mun tekis mieli lyödä itseäni ja mä päätän Ei enää ikinä, kunnes mä sorrun jälleen seuraavana päivänä.
Myöhemmin mä syön tavallista ruokaa. Sallittua ruokaa. Mut sitten sekin alkaa ahdistaa ikävästi vatsassa ja mun on ihan pakko oksentaa sekin. Minkä jälkeen mun vatsa on taas täysin tyhjä ja mulle tulee vähän ajan päästä uudestaan nälkä, jolloin mä joudun syömään uudelleen.
Niin kun tässä touhussa ei oo enää yhtään mitään järkeä. Siis ei yhtään mitään. Mut eihän tässä voikaan olla. Tää on sairaus. En mä tätä haluaisi tehdä. En mä halua tätä. Mä oon niin täynnä tätä, että mä en jaksa enää soutaa ja huovata tän kanssa. Ihan oikeasti mä oon niin kyllästynyt tähän.
Miks tän piti edes tulla mulle? En mä oo koko syömishäiriöaikaa bulimioinut. Se tuli kuvioihin vasta myöhemmin. Mut voi miks sen piti edes tulla. Mihin katosi mun täydellisen anorektinen itsehilllintä ja syömättömyys, kyky kieltäytyä kaikesta makeasta. Mihin?
Paino 39,6 kg. Se on pitkään ollut jumissa 40,2 kg ja mä luulin, etten mä enää ikinä saa sitä alas, mut nyt se taitaa olla vihdoinkin laskussa. Alle 40 ja mä olen jo heti paljon tyytyväisempi. Ei ahdista enää niin paljon. Enkä mä valehtele.
4 kommenttia:
Oon pahoillani et oksentelu on tullut mukaan taudinkuvaan ja toivon että pääsisit siitä mahdollisimman nopeasti eroon! :( Tsemppiä❤️
Voimia A! <3
https://thin-thin-thin-thin.blogspot.fi/
Kiitos, mä yritän nyt tehdä kovasti töitä sen eteen, että mä pääsisin tosta eroon. :)
Kiitos! <3
Lähetä kommentti