40,6 kg. Tunnen itseni kauniimmaksi. Laihemmaksi. Olen taas itsevarmempi. Tuntuu paremmalta olla taas minä. Niin kuin se nyt voi paremmalta tuntua. Jalat näyttää kaventuneen selkeästi. Lonkkaluutkin tulee enemmän esiin. Piirteitä keijukaisuudesta alkaa tulla taas näkyviin. Hymyilen salaa. Sillä itseään ei saisi ihailla. Mutta matka on silti vielä pitkä. Jotenkin mä onnistun aina kesäksi laihduttamaan itseni pieneksi pienemmäksi.
Suihkussa kuuma vesi valuu jo hyvää vauhtia, mutta tärisen silti kylmästä. Menee hetki, että keho lämpenee sisältäkin. Syömättömyyden niitä pieniä, huonoja puolia. Jotka ei kuitenkaan mua haittaa. Suihkun jälkeen peilistä erottuu selkeästi selkäranka ja sen jokainen nikama. Katseeni hyppii järjestelmällisesti nikamasta toiseen laskien niitä yksi kaksi kolme neljä viisi. Hymyilyttää.
Iltapalaksi kaksi leipää. Siinäkin on yksi liikaa. Kunpa paino olisi huomenna vähemmän. Kunpa mä olisin jo numeroissa kolmosen puolella. Mä haluan sitä niin kovasti, että muhun melkein sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti