Laugh like psycho

Keskiviikko. Kädentaidoissa sain kolmannen ja viimeisen mosaiikkipannunalusen valmiiksi. Yhden tein itselleni muistoksi osastosta (jos vaikka joskus olisin terve), yhden äidille (valko-beigen) ja yhden iskälle (puna-musta-harmaan). Vanhemmat ainakin pitivät niistä. Lopputunnista tein helmistä itselleni rannekoruja. Tein niitä viime osastojaksoni aikanakin. Kaikki ne ovat vielä tallessa. Tosin käsityöohjaaja joutui sitomaan kaikki korut, koska en oppinut solmimaan niitä tarpeeksi kireälle. Toiset potilaat tuunasivat tarjottimia tai tekivät pannunalusia, vaikka kädentaidoissa voikin tehdä melkein mitä tahansa vaan itse keksii ja haluaa.

Lounaaksi oli soijarouhepataa ja coleslawta. Pataruuasta en niin perustanut, mikä oli hyvä, koska salaatti oli tosi hyvää ja sainkin "luvan" syödä sitä sitten enemmän. Päivällisellä oli porkkanakeittoa ja marjakiisseliä. Otin keiton kanssa sämpylää ja kaduin sitä. Olisin mä ihan hyvin pelkällä keitollakin pärjännyt. Ei mulla nyt niin kauhea nälkä ollut (vaikka todellisuudessa taisi kyllä olla). Ja kun leipä on vielä kiellettyjen ruokien listallakin! Yksi niistä, mitä ei missään nimessä saisi syödä. Vaaleaa leipää nyt ainakaan!

Ulkoiluryhmässä käveltiin perus parin kilometrin lenkki metsässä sairaalan ympäri. Mua alkoi kuitenkin loppumatkasta pyörryttää ja pelkäsin kompastuvani omiin jalkoihini, kun oli vaikea erottaa maa jalkojen alla. Hidastin porukan keskivaiheilta hännille, jossa kävelee aina toinen hoitajista. Sain sanottua, että mua pyörryttää ja se lupasi ottaa kiinni, jos kaadun. Käveltiin loppumatka hitaasti. Mä tuijotin vaan maata ja keskityin askeleisiini, etten kaadu. Ennen osastolle paluuta käytiin vielä tutustumassa uusiin, takapihalle tulleisiin liikuntalaitteisiin. Muut veti vielä hoitajien johdolla loppuverkat/-venyttelyt, mut mä istuin penkillä, kun en pystynyt osallistumaan.

Päivällä oli liikkasali ja pelattiin lenttistä ja sählyä. Pelasin sählyä mun pinkillä vakkarimailalla, jossa on glitteriä ja jolla mun on aina saatava pelata ja teinkin taas monta maalia. Illalla oli vielä toinen liikkasali pelkästään meidän osaston potilaiden kesken. Mä menin uuden potilaan kanssa pelaamaan sulkkista, kun se toivoi mua seuraksi. Oli kivaa, mut kaikkien noiden liikuntojen jälkeen mä olin aivan kuollut väsymyksestä. Sairaalan sauna on yhä remontissa, joten sinnekään ei vieläkään päästy.

Iltapalalla istuin taas meidän vakkaripöydässä yhdessä mun osastokavereiden kanssa. Ihan niin kuin kaikissa muissakin ruokailuissa. Me hörpittiin kaakaota ja syötiin karjalanpiirakoita munavoilla (koska keskiviikko) ja juteltiin ja naurettiin. Hoitajat tuli pilaamaan meidän ilon ja hoputtamaan syömisessä, vaikka me syötiinkin koko ajan. Mut tuntui hyvältä nauraa. Hetkeksi unohtui kaikki se muu kurja elämässä.