Omahoitaja käy mun kanssa viikonlopun kotijaksosuunnitelmat vielä läpi ja kysyy, millä mielin lähden. Ihan ok kai. En mitenkään hypi riemusta, mutten tahdo jäädä viikonlopuksi osastollekaan. Silloin on aina niin kuollutta. Istun lattialla sitomassa kengännauhoja. Laukku on jo pakattuna. Kerron viiltäneeni. Hoitaja on hetken hiljaa. Tuntuu, ettei hoitaja oikein välitä. Ennen ainakin välitti. Hän ei kysy milloin, millä, koska tai tarvitsevatko haavat tikkejä. Hän vain sanoo Älä tee sitä. Kylmä toteamus.
Kotijakso ei mene kovin vahvasti. Olen masentunut, tylsistynyt, liian väsynyt tehdäkseni mitään, haluan viiltää kuolla ottaa yliannostuksen lääkkeitä hypätä parvekkeelta. Perus kotijakso.
Sivupalkista löytyy pieni kysely. Käykääs vastailemassa. Muutenkin postausehdotuksia saa laittaa kommenttina.
4 kommenttia:
(jos ikinä tuntuu siltä, mä voin yrittää tehdä sulle maitokiisseliä. se on parasta - mutta olen toivoton maidon kanssa kun sitä pitää keittää... ja saatan sössiä siihen kökköjä ;____; mutta voin kovin yrittää :'---) pärjäile! ♥)
Aww.... voi että olet ihana, pus! Samoin sinä. <3 <3
rakastan tätä blogia ja tunnen niin paljon samoja tuntoja kuin säkin. <3
Voi vitsit kiitos! <3 Kurja kuitenkin kuulla, että tunnet samoin, tsemiä!
Lähetä kommentti