Psykologi: Miten sulla on mennyt?
Minä: Ihan ok, kai. Tai nyt on mennyt vähän paremmin. Ei siis oo ollut mitään parempia päiviä, mut parempia hetkiä.
P: Se on hyvä kuulla. Ehkä se lääke alkaa vaikuttaa.
P: Me puhuttiin viimeks epäonnistumisesta ja siitä, että sä pelkäät sitä ja välttelet tilanteita, joissa sä saattaisit epäonnistua. Mut mitä onnistumisen kokemuksia sulla on nyt ollut?
Minä: Öö... ei kai mitään.
P: Ei edes mitään pieniä?
Minä: No jos on ollut niin mä en muista niitä enää.
P: Mitä tunteita sä oot nyt tuntenut?
Minä: No... masennusta ja ahdistusta ja... en mä tiiä.
P: Masennus ja ahdistus on laajoja tiloja. Yleensä ihmiset tuntee paljon muutakin, jotka on eroteltavissa noista. Ootko sä tuntenut näistä jotain?
Saan käteeni lapun erilaisista tunteista. Tunnistan muutamia niistä tunteneeni viikon aikana. Useampaakin saatoin tuntea. Enää en muista. En tiedä, mitä olen oikeastaan tuntenut. Vai olenko tuntenut oikeastaan mitään.
P: Mä annan sulle kotitehtäväksi listata eri tunteita, joita sulla on viikon aikana, että sä oppisit tunnistamaan ja erittelemään niitä. Ja saat vielä toisenkin kotitehtävän, jos ei haittaa. Tässä toisessa paperissa on eri tiloja ja sun täytyy kirjoittaa, onko kyseessä tunne vai ajatus.
Minä: Mä kuvasin viime viikolla kaiken mitä mä söin... niin mulla olis ne kuvat.
P: Joo mä voisin katsoa ne.
P: Leipä... rahka... leipä...
Minä: Joo leipää mä en olis kyllä saanut syödä. Mut mun teki mieli, kun en ollut pitkään aikaan syönyt. Ja sitä rahkaa mun ei ollut tarkoitus syödä kokonaan... mut söin sitten kuitenkin.
P: Ootko sä syönyt aina yhden, vaikka nyt leivän, kerrallaan?
Minä: Joo. Siks ne on kuvattuna erikseen.
P: Sitten on pieni kulhollinen salaattia...
Minä: Mä en syönyt sitä kokonaan.
P: Mikset?
Minä: Koska mä tulin jo kylläiseksi.
P: ... ja leipä... ja taas salaattia...
Minä: Ne on jo eri päivältä. Tai siis siinä on jo kolmas päivä.
P: Siis sä olet syönyt kolmen päivän aikana kolme leipää, kaks salaattia ja rahkan?
Minä: Niin.
P: Haluatko sä osastolle?
Minä: En.
P: Tätä menoa sä joudut sinne. Tai voidaan me harjoitella täälläkin syömistä. Tilataanko pizzat?
Minä: Haha, joo ei tilata.
P: HUS:lla esimerkiksi on paljon tiukempaa kuin täällä. Siellä seurataan painoa ja painon pitää nousta, jotta saa olla hoidossa. Oliko se jopa puoli kiloa viikossa. Täällä on paljon lepsumpaa siihen nähden.
Strawberry Machine - Twinkle Of The Stars, Little Stars, Shining Stars
5 kommenttia:
Tuo pizzaidea oli aika hieno :D ehkä sun pitäis tarttua siihen..?
Tiedäthän, että tuo väsymys johtuu pitkälti pitkään jatkuneesta aliravitsemustilastasi. Suosittelisin lisäämään jotain hyviä rasvoja vaikka, ettei sun aivot tuu syödyksi. Jotain muutoksia olisi varmaan tehtävä, että tuo olosi helpottuisi. Se ei ole mahdotonta; itse parannuin ~9 vuotta kestäneestä masennuksesta. Tosin nykyään sitten kamppailen paniikkihäiriötä vastaan.. Hassua kun ennen tahdoin kuolla ja nykyään pelkään sitä ihan hulluna.
Miks pelekäät kuolemaa? Mie ajattelen, että kuolema on päätös elämälle; omalla tavallaan kaunis tapahtuma. En haluais kuolla onnettomuuessa tai muutoin väkivaltasesti, mut sekään ei poista kuoleman kauneutta. Mie ajattelen, että kuolema antaa joko rauhan ja levon ennen taivaaseen kutsua tai levottomuuden ja surun jos tuomiolla Jumala tuomitsee kadotukseen. Mutta onnesta meillä on oikeudenmukainen Jumala , joka tietää sen parhaiten!
Haha, niin oli. Pistetään harkintaan. :D
Joo siitähän se johtuu. Tiedän, että pitäisi syödä enemmän ja monipuolisemmin, mutta en vaan pysty. Mulla taas on kahdeksas masennusvuosi menossa. Mutta hienoa kuulla, että selvisit masennuksesta. Kyllä sä selviät paniikkihäiriöstäkin! Tsemppiä!
Puuropata: Ajattelen itse ihan samalla tavalla kuolemasta. Uskon, että kaikki saavat rauhan ja levon. Paitsi ehkä pahaa tehneet.
Lähetä kommentti