Minulla on diagnosoitu vaikea-asteinen masennus, mutta minun masennukseni ei kuulemma ole klassinen. Sellainen tyypillinen masennus. Koska jaksan tehdä ulkomaanmatkoja ja pitää huolta ulkonäöstäni. Olen ainoa osastolla joka meikkaa, lakkaa kynsiään ja vaihtaa vaatteita päivittäin. Jos minun masennukseni olisi tyypillinen, makaisin päivästä toiseen sängyssä, josta en jaksaisi nousta ylös.
Lisäksi olen kuulemma epävakaa. Mielialani vaihtelevat ylös alas. Ylös. Ja alas. Kuin vuoristoradassa. Saatan yhdessä hetkessä nauraa ja seuraavassa hetkessä itkeä ahdistustani kylpyhuoneen lattialla. Tämä mielialojen vaihtelu on melko uuvuttavaa, vaikkei se niin nopeasti tapahdukaan.
Tämän tarkemmin en tiedä mikä minua vaivaa. Kukaan ei tiedä. Ei lääkärikään. Toivoisin, että edes joku tietäisi. Olisi tuomio sitten kuinka musertava tahansa.
Tell me what's wrong with me?
Lisäksi olen kuulemma epävakaa. Mielialani vaihtelevat ylös alas. Ylös. Ja alas. Kuin vuoristoradassa. Saatan yhdessä hetkessä nauraa ja seuraavassa hetkessä itkeä ahdistustani kylpyhuoneen lattialla. Tämä mielialojen vaihtelu on melko uuvuttavaa, vaikkei se niin nopeasti tapahdukaan.
Tämän tarkemmin en tiedä mikä minua vaivaa. Kukaan ei tiedä. Ei lääkärikään. Toivoisin, että edes joku tietäisi. Olisi tuomio sitten kuinka musertava tahansa.
Tell me what's wrong with me?
Blue Öyster Cult - Don't Fear The Reaper
10 kommenttia:
Kuulostaa vaikealta. Mulla on diagnosoituna nopeasyklinen kaksisuuntainen mielialahäiriö kyseisillä oireilla. Vaikka sitä kuinka yrittäis psyykata ja luvata itselleen, että ei, en anna tämän tapahtua enää uudelleen, niin löytää itsensä taas samasta tilanteesta. Ehkä ei pitäiskään tavoitella muutosta, vaan laittaa täydet energiat siihen sopeutumiseen. Hyväksyä itsensä hieman värikkäämpänä persoonana. Hyvää ja parempaa uutta vuotta! :)
-s
Oletko huomannut masennuksen vaikeudessa eroa, kun painoindeksisi on ollut parempi?
Eihän se painon normalsoituminen välttämättä poista masennusta, koska en tiedä taustojasi ja syitä masennuksen syntyyn, mutta luultavasti painonnosto auttaisi vähän.
Tsemppiä ja parempaa uutta vuotta!
tuttua juttua.
Mulla voisi muuten olla kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta kun mulla ei ole varsinaisia maanisia jaksoja. Paitsi ne harvat kerrat, jotka on johtuneet lääkkeen sivuvaikutuksista. Samoin sulle hyvää alkavaa vuotta ja jaksamista! :)
Samaa sanoo lääkärini, että painon nousu parantaisi mielialaa. En ole itse huomannut mitään mainittavaa eroa, tosin en ole hirveästi osannut asiaa siltä kannalta seuratakaan. Nyt voisin. Jos vaan paino ensin nousisi.
Kiitos samoin sulle! :)
Harmi juttu. Jaksamista! :)
Epävakaaseen taitaa kuulua ulkonäkökeskeisyys. :) Mullakin psykologi kirjoitti olevan epävakaita ja estyneitä piirteitä persoonallisuudessa. Epävakaat ja estyneet määrittelee usein oman arvonsa mm. ulkonäön kautta. Pitkälti sen mukaan, mitä muut ajattelevat heistä/meistä. Ainakin mun serkku on todella ulkonäkökeskeinen myös, mutta vakavasti masentunut samalla. Saman tunnistan itsestäni. Masennun itseasiassa entistä enemmän jos tunnen oloni rumaksi. En tiiä onko sulla näin, mutta nuo piirteet kuulostaa tutuilta. Toivottavasti saat silti selvyyden mikä sussa on ''vialla.'' Itsekin odottelen sitä tuomiota, koska ei muakaan osata kunnolla diagnosoida. Pitkälti noiden ominaisuuksien takia mitä säkin mainitsit.
Voimarutistuksia täältä päin!
Joo kuulostaa tutulta tuo ulkonäkökeskeisyys. Voimia myös sinulle! :)
hei uusi lukija täällä! oon ollut hurjan yllättynyt siitä, kuinka samanlaisia oireita mulla itsellä on/on ollut. vuodesta -02 ollut masennusta eri asteilla, mut koska oon pärjännyt hyvin koulussa jne, ei mua otettu tosissaan moneen vuoteen! sama se, että nukuttaa hurjasti, kun masentuneilta yleensä menee unenlahjat. ei multa.
epävakaa persoonallisuushäiriö diagnosoitiin viime syksynä ja tuntu, että se vastas niin moneen päätä vaivanneeseen kysymykseen. antoi nimen mun ongelmille, mikä on puolestaan helpottanut oireiden hallinnassa.
tää sun blogi on kyllä hurjan mielenkiintoinen, koskettava ja samaa aikaa myös humoristinen. jollain tapaa mustaan taittuva huumorisi kolahtaa!
ajattelin jatkaa siis blogisi lukemista, ehkä innostun itsekin jatkamaan omaani!
jei :)
Jee, uusia lukijoita on aina kiva saada! :)
Kurja juttu, ettei sua olla otettu vakavasti, mutta onneksi nyt otetaan. Mäkin haluan myös tietää, mikä mua vaivaa. On diagnoosi sitten mikä tahansa niin on parempi tietää kuin olla tietämättä. En tykkää epätietoisuudesta.
Kannattaa jatkaa kirjoittamista, vaikka sitten kirjoittaisit pelkästään itsellesi. Omia tekstejä ja ajatuksia on kiva lukea jälkeenpäinkin. Saattaa muistaa paljon sellaista, mitä olisi muuten unohtanut. :)
Lähetä kommentti