"I love therapy! There's nothing like talking to someone who has no emotional tie to your life."
- Eva Mendes
Terapia. Astun perässäsi huoneeseesi ja kätellessämme silmäilen samalla ikkunalautaasi. Lupasin viime kerralla katsoa sitä ja nyt katson sitä. Tosin tämä tuntuu vähän huijaamiselta katsoa tässä vaiheessa. Riman alitukselta. Minun pitäisi katsoa vasta siinä vaiheessa kun istun nojatuolissa. Siinä vaiheessa en enää pysty katsomaan.
Odotan tajunnanräjäyttävästi näkeväni ikkunalaudallasi samanlaisia patsaita kuin tohtori Melfillä, mutten näe. Näen liudan viherkasveja sulassa sovussa keskenään. Mietin miten ne pysyvät hengissä. Niin paljon ahdistusta pakkautuneena niin pieneen tilaan... ja ne imevät sen kaiken itseensä. Ehkä se on se terapian parantava vaikutus, joka pitää ne hengissä. Sama, joka pitää minutkin hengissä.
Silti sinun viherkasvisi voivat paremmin kuin minä.
Saan puhuttua asioita ja tunnen kuinka paino hellittää hieman hartioilta. Hieman. Ihan vähän. Minun ei enää tarvitse kantaa kaikkea päässäni. Saan puhua kaikesta. Ihan kaikesta. Asioista, jotka painavat hartiani kasaan ja vetävät suupieleni alaspäin. Voin jakaa ne jonkun kanssa. Jonkun, joka kuuntelee ja ymmärtää, muttei syyllistä. Jonkun, joka ottaa huoleni kannettavakseen ilman, että väsyy niiden painosta. Vaikka silti joskus minä pelkään...
Better Than Ezra - Juicy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti