Ulkona väsyn. Kun yritän olla niin kuin muut ja sopeutua joukkoon. Olla normaali. Liian usein löydän itseni bussista tai vaatekaupan sovituskopista puremasta huultani etten hajoaisi. Etten itkisi. Ihmiset vain tuijottaisivat. Eivät he ymmärtäisi. Sitä kuinka sattuu.
Kotona kukaan ei arvostele minua. Saan olla oma itseni. Laahustaa väsyneenä huoneesta toiseen tummine silmänalusineni, tukka takussa, olohousuissa ja kaksi kokoa liian suuressa collegepuserossa. Voin syödä aamiaista iltapäivällä, käpertyä sohvannurkkaan ja katsoa Muumeja. Voin vuodattaa ahdistukseni keittiön mattoon ja itkeä. Surra ja surkutella olemassaoloani. Voin tappaa aikaa nukkumalla silloin kun normaalit ihmiset ovat jalkeilla. Voin siivota tai olla siivoamatta. Voin lakaista roskat maton alle. Kukaan ei katso pahasti. Kukaan ei sano yhtäkään poikkipuolista sanaa. Kukaan ei satuta. Käärin itseni pumpuliin. Kömmin sänkyyn ja vedän peiton korviin asti. Ja tunnen, että jaksan seuraavaan päivään.
Ulos on päivä päivältä vaikeampi lähteä ja minä olen varailemassa ensi kuulle ulkomaanmatkaa etelän lämpöön. Entä jos en pääsekään hotellihuoneesta ulos? Jos väsähdän täysin ja vietän koko matkan puhtaissa, valkeissa, kovaksi mankeloiduissa hotellin lakanoissa. Mitä jos koko matkani menee täysin pilalle? Enkä minä ole edes ansainnut mitään matkaa.
Sonique - It Feels So Good
2 kommenttia:
Niin kaukana kun peiton alla mököttäminen mukavasta onkin, niin mulle kodista on muodostunut oma mukavuusalueeni. Täällä ei tapahdu niin paljon paskaa tai ainakaan ihan odottamatta. Ulos lähteminen on pelottavaa ja ovi on koko ajan tiukemmin kiinni.
Ja lähde ihmeessä sinne reissuun, jos on mahdollisuus! Mä olin talvella reilu viikon lämpimässä ihan yksin ja pelotti saatanasti, että menee koko reissu peiton alla hotellissa, kunnes kaveri totes jotenki että mitä sitten vaikka oiskin paska matka, ompahan paska matka lämpimässä. Et oli odotukset aika matalat mut onnistuin nauttimaankin.
Nyt olen palannut matkalta ja jumittunut taas kotiini. Pitäisi käydä enemmän ulkona, ihmisten ilmolla. Miten se lähteminen voikaan olla niin vaikeaa? Pitäisi vain mennä eikä meinata.
Vau, olit ihan yksin reissussa. Hyvä, että matkasi oli onnistunut. Minullakin oli. Onneksi lähdin. Olisi kyllä harmittanut kovasti, jos olisin jäänyt kotiin.
Lähetä kommentti