tiistai 12. kesäkuuta 2012

De gales hus


“In Hollywood if you don't have a shrink, people think you're crazy."
- Johnny Carson

Terapia.

Terapeutti: Mitä sulla on tänään mielessä?
Minä: Ei taaskaan mitään.

Vihaan itseäni heti kun olen sanonut sen. Ei minulla olekaan mitään mielessä, mutta minun olisi pitänyt sanoa jotain muuta. Keksiä jotain. Mitä tahansa. 

T: Millainen aamu sulla oli?
Minä: Ihan perus. Painoin herätyskelloa viis kertaa torkulle ennen kuin nousin sängystä. Sepi tuli viereen nukkumaan.
T: Monelta menit nukkumaan?
Minä: Puol kaks. Mä luin kirjaa kun mä odotin, että lääke alkaa vaikuttaa.
T: Mitä luit?
Minä: Karin Fossumin Hullujenhuone. Mä olen lukenut sen itse asiassa aiemminkin, mutta mä luen sen nyt uudelleen.
T: Mistä se kertoo?
Minä: Tytöstä, joka juoksee päin näyteikkunaa ja joutuu suljetulle osastolle.
T: Miksi se juoksee päin näyteikkunaa?
Minä: En mä tiedä vielä.
T: Niin sähän et ole ollut osastolla.
Minä: En...

Haluaisinko minä osastolle? Kyllä. En. Ehkä. Ehkä minäkin voisin juosta päin näyteikkunaa.




Hiljaisuus.

T: Mitä sä ajattelet?
Minä: En mitään. Mä laskin sekunteja... tai en mä oikeastaan laskenut. Mä vaan kuuntelin kellon tikitystä. Ja sitten mä ajattelin, että jos täällä olisi sellainen kello kuin mikä mulla on, se jäi vuokralaiselta, sen sekuntiviisari menee sillä tavalla yhtäjaksoisesti eteenpäin ettei siitä kuulu tikitystä vaan surinaa ja siitä ei voisi laskea sekunteja. Ja mä mietin, että jos mä en voisi laskea sekunteja niin mä ahdistuisin enemmän.
T: Mikä sua ahdistaa?
Minä: Hiljaisuus.
T: Mikä siinä?
Minä: En mä oikein tiedä.
T: Sun pitäisi puhua siitä ahdistuksesta.

T: Sulla oli viikonloppuna ne sukulaisen synttärit. Miten ne meni?
Minä: Ihan hyvin. Jaksoin ihan hyvin olla siellä, vaikka mä väsyn helposti. Mut en mä puhunut paljon eikä kukaan onneksi kysellyt juurikaan. Puhuminen on väsyttävää. Mä kuuntelin muita. Ja mä rakentelin Legoilla.
T: Synttärisankarin kanssa?
Minä: Joo.

Legoilla rakentelu oli hirveän terapeuttista. Entä jos sen sisällyttäisi terapiaan? Kuvittelen meidät istumassa huoneesi lattialla valtavan Lego-kasan vastakkaisilla puolilla rakentelemassa Legoista pieniä taloja ja autoja. "Hei olisko sulla sellaista pientä palaa?" "Ai tälläistä?" "Joo just tollasta, kiitti!" "Entä olisko sulla ylimääräiset pyörät tähän autoon?" "Oota mä näin täällä jossain yhdet." Voisinpa rakentaa itseni ehjäksi yhtä helposti kuin rakensin synttäreillä Legoista talon.


Elton John - I'm Still Standing

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti