Koko sessio on taas yksi farssi. Suoranainen tragikomedia. Mitä mä täällä oikeen edes teen? Mä yritän kertoa, että voin aina vaan huonommin ja huonommin. Kuinka mä olen päivä päivältä vaan väsyneempi eikä mikään enää kiinnosta. Ei edes ne asiat, jotka joskus vielä kiinnosti. Mä olen huonommassa kunnossa kuin ennen osastoa. Paljon huonommassa.
Sairaanhoitaja sen sijaan haluaa puhua kivoista asioista kuten hiusten värjäilystä, RHCP:n keikasta ja joulusta. Mä yritän sanoa sille, että mä en tiedä miten mä edes tulen jaksamaan sinne jouluun asti. Joko se ei kestä vaikeita aiheita tai sitten se yrittää vaan saada mut paremmalle mielelle vaihtamalla puheenaiheen johonkin kivaan ja kevyeen. En tiedä. Mut ehei, ei auta. Tuntuu turhalta kuluttaa se ainoa aika puhumalla sellaisista asioista, joista mä voin puhua kavereiden kanssa.
Sovitaan seuraava aika kahden viikon päähän, vaikka mulle alkaa olla jo se ja sama, istunko mä täällä vai en. Puhunko mä vai en. Ei tää auta. Äiti kysyi yks päivä, että auttaako tää. Eipä auta ei. Mut on tää silti tyhjää parempi. Parempi kuin olla yksin oman päänsä kanssa. Me lopetetaan tältä kerralta ja mä huomaan, että mulla olis ollut vielä viis minuuttia. Mut se halus näköjään jo lopettaa. Vaikka aloitettiinkin myöhässä. En jaksa välittää.
Olo on lähtiessä melkein raskaampi kuin tullessa.
17 kommenttia:
Ootko huomauttanu asiasta? Kuulostaa tosiaan että se kuvittelee kivoista asioista puhumisen piristävän sua. :/
Se on inhottavaa kun hoitajalta lähtiessä on kurjempi olo. Been there. Voimia <3
En oo jotenkin kehdannut. Mut pakko varmaan ens kerralla sanoa, jos se taas vaihtaa puheenaiheen vaan kivoihin asioihin.
Höh, jos säkin oot joutunut kokemaan saman. Kiitos! <3
Ei liity aiheeseen mutta mikä toi tossa bannerissa on? Oon aina miettiny ku en tajuu muuta ku että siitä valuu verta :'D
Harmi kun hoitaja ei tajunnut että voit huonosti. Ehkä se tarkoitti vain hyvää, yritti tuoda esiin positiivisia asioita. Mutta olis sen pitänyt olla sen verran ammatillinen, että olisi tajunnut oikeasti keskustella sun kanssa siitä, miltä susta tuntuu. Hmph.
Se on partahöylän terä. Onks toi nyt tommonen old school, mitä kaikissa leffoissa aina on. Yleensä kaikki kysyy aina mistä blogin nimi tulee. :D
Joo samaa mieltä. Eihän se mitään auta, jos me ei koskaan puhuta niistä vaikeista asioista vaan jostain leffoista yms. kivoista jutuista.
Hei, tiedän tasan tarkkaan mltä tuntuu, kun hoitaja haluaa puhua vain kivoista asioista.. Itse kävin joku aika sitten nupossa ja siellä psykologini sivutti kaiken mitä olin entisen hoitajan kanssa puhunut (itsetuhoisuudesta, pahasta olosat jne.) ja puheli vain kaikkea "mukavaa." Lääkäri samanlainene.. Ei auttanut vuoden sessiot, joten lopetin käynnit.. Hups, tulipas tilitys..
Mitä piti sanoa: tsemppiä ja voimahali! <3
Haha, ei haittaa mitään, saa tilittää. Tosi ikävää, ettei sulla auttanut. Mulla ei ole kyllä lääkärit olleet koskaan tollasia. Mut mun täytyy kyllä ottaa asia puheeks jotenkin. Muutenkin niin harvoin noita käyntejä.
Voi ei. Oonkin täällä jo kertonut että mulla oli just tollanen rupatteluhoitaja akuutilla. Sit mut siirrettiin terapeutille joka oli vielä pahempi: se ei puhunut oikeastaan mitään. Ja tuntui jotenkin halveksivan kaikkia yrityksiäni puhua jotain.
Nyt kun olen itse saanut asioitani selviteltyä sen verran että tiedän mitä haluaisin työstää ja olisi taloudellisestikin enemmän mahdollisuuksia valita se oma täti terapia, niin en vaan meinaa uskaltaa ryhtyä siihen. Pelkään että törmään taas vain turhiin ammattilaisiin jotka vain pahentavat asioita. Kun näköjään niitä on valitettavasti enemmänkin liikkeellä.
-Katarina
Nyt vissiin on pinnalla ns. positiivinen mielenterveys, jossa keskitytään voimavaroihin, vahvuuksiin ja voimaantumiseen. Saattaa hyvin toimia jonkun kohdalla, mutta kyllä niistä vaikeista asioista täytyy puhua. Hoitajilla pitäisi olla tilannetajua.
Aa, mä en ookaan tainnut kuulla tosta.
OIkeesti tosi ikävää kuulla, että sulla on ollut noin paljon huonoja kokemuksia. Musta sun kannattaa kuitenkin vielä yrittää. Sulle on nyt vaan sattunut sellaisia keiden kanssa ei toimi, mut mä uskon, että sä löydät vielä jonkun jonka kanssa toimii. Terapeutit muutenkin järjestää ensin arviointikäyntejä, joissa vähän näkee, että voiko yhteistyö toimia.
Ahaa no en oo partahöylän terää nähnykkää :D mulle on kyllä aina ollu selvää tän blogin nimi.
En tiiä yhtään millanen musiikkimaku sulla on mutta ootko kuullu semmosesta ku Icon For Hire? Niitten biisit kertoo paljolti masennuksesta, tsekkaa vaikka Under The Knife, Happy Hurts tai Hope of Morning jos tyyli menee :')
Kiitos vinkistä! En tuntenut ko. bändiä, mut kävin kuuntelemassa. Biisien sanat on hyviä, mut musatyyli ei oo ihan sitä mitä itse tykkään kuunnella. Musta on kuitenkin aina kiva, kun joku ehdottaa jotain biisiä tms. aiheista masennus tai syömishäiriö. Kirjat/leffat/dokkarit oon aika lailla kaikki varmaan nähnyt, mut biisejä en niinkään tiedä.
Lähetä kommentti