Mä en olisi jaksanut nousta edes toiminnalliseen tuntiin, mutta mut pakotettiin. Eikä meille oltu järjestetty edes mitään toimintaa. Käperryin yhteen yhteisön nojatuoleista ja torkuin. Väsytti.
Lounaalla oli riisiä ja tofua kastikkeessa. Se oli hyvää. Mut raastesalaatti oli kuivaa. Päivällisellä oli kasviskeittoa ja marjakiisseliä. Kiisseliä mä en tietenkään ottanut.
Iltapäivällä kuntosali. Tunti aikaa polttaa mahdollisimman paljon kaloreita. Mua ei voimalaitteet niinkään kiinnosta, vaikka teinkin vatsalihaslaitteella vatsoja. Mut juoksumatto, stepperi ja kuntopyörä. Juoksumatolle en tosin koskaan pääse, kun se on aina varattu. Viimeksi poljin pyörällä 9 km. Tänään oli pakko polkea enemmän. Valitsin mittarin näyttämään kulutettuja kaloreita. Mun on aina pakko valita se eikä matkaa tai aikaa. Mä saan tyydytystä siitä, kun mä nään miten poltettujen kalorien määrä nousee. Ja mä voin melkein tuntea kuinka läskit lähtee mun jaloista sitä mukaa.
Mä olin vasta 5 km:ssä. Mä olen varmaan ihan punainen ja mä tunnen, miten hiki valuu kasvoilla. Mä poljen kovaa eikä pyörässä ole edes se pienin vastus. Ohjelmana mulla on mäkinen maasto. Fyssari kysyy, voinko mä hyvin. Joo mä vastaan ja sanon tottuneeni harjoittelemaan kovaa. Se on totta, se oli silloin kun harrastin korista ja myöhemmin nyrkkeilyä. Silloin mulla ei vaan ollut anoreksia. Mä nousen pyörältä jalat täristen hakemaan vettä. Pakko näyttää, että olen ihan fine, vaikka huojuttaa ja pyörryttää ja jalat tahtoo mennä alta. Vielä pitää polkea toiset 5 km, koska mä olin päättänyt, että tänään mä poljen enemmän kuin viime viikolla. Mä lopetan siinä vaiheessa, kun mittarissa on vähintään se 10 km, jonka päätin polkea. Mä poljin 10,2 km.
Osastolle tuli uusi potilas.
Mä kirjoitan näitä osastopostauksia vielä, kun olen vielä täällä ja näitä on mahdollista kirjoittaa.
4 kommenttia:
Anteeksi tämmöinen tunkeileva kommentti. Haluisin tietää jos pystyisit tekemään postauksen siitä mistä sun anoreksia on saanut alkunsa ja uskotko että jonain päivänä oot saanut sen selätettyä?
Tämä oli vain ehdotus, eikä tarkoitukseni ollut mitenkään aiheuttaa ahdistusta.
Voimia!
Ilman muuta saa kysyä ja ehdottaa! En ahdistu pienestä. Olen tehnyt postauksen anoreksiani alkamisesta ja sen voit lukea tästä :http://datingmrd.blogspot.fi/2013/07/the-day-i-stopped-eating.html . Tarina tosin on melko tylsä. Voin tehdä jossain vaiheessa uuden postauksen ja vastata ainakin jälkimmäiseen kysymykseesi. Teen postaukset varmaan siinä järjestyksessä, että ensin ne, joita toivotaan eniten.
Puuttuuko ne sun syömisiin tuolla osastolla tai katsovat painoa? Saako kysyä paljonko painat nyt?
Eivät puutu, kun mua ei nyt hoideta anoreksian takia. Katsovat paljonko otan ruokaa ja ohjeistavat ottamaan lisää kun otan liian vähän tai en ota mitään, mutteivät pakota. Mulla ei ole myöskään as:aa enkä tapaa rate:a. Punnitukset on suunnilleen kerran viikossa.
Saa toki kysyä. En oo kehdannut nyt kertoa painoa, kun oon lihonut. Vielä vähän aikaa sitten olin sen 38kg, mutta nyt oon ollut 42kg. Tosin osastolla oon saanut kilon pois eli oon 41 kg. Tarkoitus kyllä laihduttaa takaisin alle 40 kg:n.
Lähetä kommentti