Multa otetaan 7 putkiloa verta. Sen seitsemännen kohdalla mä alan voida huonosti. Tosi huonosti. Huimaa, oksettaa, pyörryttää, tulee kylmä ja kuuma hiki vuorotellen ja mä olen rojahtaa tuolilta lattialle. Hoitaja pitää kiinni ja auttaa mut lääkehuoneen sängylle makaamaan. Se on joku uusi hoitajaharjoittelija. Mä en tiedä sen nimeä, mut se on mukava. Se kyselee mun voinnista, mut mä en millään jaksa puhua. Mä sanon vaan, että mulle käy aina välillä näin. Vähän ajan päästä olo alkaa helpottaa, mut pyydän hoitajaa taluttamaan mut huoneeseeni, koska saatan yhä pyörtyä. Ehdin levätä vielä ennen aamulääkkeitä.
Toiminnallisella tunnilla pelataan lautapelejä. Mä pelaan miespotilaiden kanssa Afrikan tähteä, koska en oikein pidä Rummikubista enkä Skibosta. On tuolla tietty paljon muitakin pelejä, mutta jälkimmäisiä pelataan eniten. Voitan kaikki kolme peliä.
Lounaalla on perunaa ja soijasuikaleita kastikkeessa. Mun osastokaveri tykkää siitä, mut mä en. Mä en vaan voi sietää sitä, että ruoka ui jossain kastikkeessa. Mä tiiän, että se liittyy syömishäiriöön, mut mä en voi sille mitään. Päivällisellä on spagettikeittoa ja yllätys yllätys kiisseliä. Toisin sanoen raparperikiisseliä. Sitä en tietenkään ota, mutta keitto on ihan hyvää.
Tiistai on yhteisökokouspäivä. Kokoonnutaan kaikki potilaita ja henkilökuntaa myöten yhteisöön. Aluksi jokainen kertoo nimensä ja hoitoryhmänsä värin uusien potilaiden varalta. Vieressäni istuu osastonhoitaja ja olen lähellä esitellä itsenkin sellaiseksi. Kokouksessa käsitellään taas ikuisuusaihetta eli aamuheräämisiä, mutta tällä kertaa saamme kehuja, kun olemme onnistuneet niissä hyvin, vaikka yleensä ne tuottavat aina haastetta kaikille. Mielenterveyskuntoutujien Klubitalo esittäytyy myös. Se vaikuttaa ihan kiinnostavalta. Voisin kotiuduttuani jopa harkita meneväni käymään siellä, jos vaan jaksan.
Lopuksi valitaan viikon yhteisön isäntä ja emäntä. Joudun olemaan emäntä, koska en ole vielä ollut ja kaikki joutuvat olemaan vuorollaan. Ei se mikään iso homma ole. Pitää kastella yhteisön viherkasvit, huolehtia, että yhteisö pysyy siistinä (kasata levälleen jääneet pelit pois yms.), viedä kahvimukit kertaalleen tiskikoneeseen, palauttaa ne takaisin ja pitää kahvinkeittotila siistinä. Ja isäntä tekee näistä puolet. Tosin kaikki korjaavat aina jälkensä ja tiskaavat mukinsa, joten koskaan ei tarvitse kehottaa ketään siivoamaan.
Illalla kävin sairaalan kanttiinissa kahvilla ja viinerillä. Ei kyllä olisi saanut, mutta kun ne leivonnaiset on siellä niin hyviä. Oon paska anorektikko. Yksi potilas kotiutui.
4 kommenttia:
Jos ajatellaan että olisi olemassa hyviä ja huonoja anorektikoita (mitä ei ole), niin me kaikkihan ollaan paskoja jos ollaan hengissä, paras on siellä haudassa.
Kuinka kauan sun osastojakso kestää? Tuntuuko että on auttanut?
Ihan totta tuo muuten! Mä vaan haluaisin olla sellainen super-super-laiha. :/
Itse asiassa ehdin jo kotiutua, mut kirjoitan vielä parista viimeisestä päivästä, kun niistä kerran on kerrottavaa. Tuntui, että auttoi todella paljon, mutten olisi ollut vielä valmis palaamaan kotiin ja pärjäämään omillani.
Lähetä kommentti