perjantai 13. toukokuuta 2016

And Back

It feels good to be back. Mä en edes tajunnut, miten mä olin kaivannut kirjoittamista ennen kuin mä aloin toissa päivänä kirjoittaa. Vaan kirjoittaa. Sanoja toistensa perään sen suuremmin ajattelematta. Mun viimeisin kunnon kirjoitus on tammikuun lopulta. Sitä edeltävät loppuvuodesta.

Mitä on tapahtunut sillä välin? Kaikkea ja samalla ei mitään. Paitsi, että mä olen ollut tosi huonona. Tosi tosi huonona. Tulevissa postauksissa mä voin kyllä sivuuttaa alkuvuotta. Ja nyt mä olen vastannut kaikkiin vastaamattomiin kommentteihin ja laittanut kuvani tänne apua.

Keskiviikko oli taas parempi. Kaikki paha tiistaista oli pyyhkiytynyt pois uuden päivän myötä. Mä tunnen olevani vuoristoradassa, lukittuna paikoilleni penkkiin. Mielialat vaihtuu yhtä nopeasti kuin vaunu kulkee radalla. Ylös alas ylös alas ylös ja alas. Yhdessä hetkessä mä saatan olla hajoamaisillani, heijaten itseäni yrittäen pitää itseni koossa ja olla aivan valmis hyppäämään parvekkeelta. Seuraavassa hetkessä mä olen happyhappyjoyjoy, ostelen uusia vaatteita ja hymyilen peilikuvalleni: elämä on mahtavaa enkä mä haluakaan kuolla.


Tavallaan on hyvä, että tuntee jotain. Mut tää on hirvittävän uuvuttavaa. Eikä vaunusta pääse pois. Ensimmäisellä käynnillä uuden lääkärin luona, mun siirryttyä syömishäiriöpolilta julkiselle terveydenhuollon puolelle, mun eteen laitettiin kynä ja kyselylomake. Se kartoitti kakssuntaisen mielialahäiriön mahdollisuutta. Mut tulos oli negatiivinen. Se on hyvä asia. Ehkä.

Illalla olin pesistreenit/pelit harrasteryhmän kanssa. Ja mulla oli kivaa. Ihan oikeasti kivaa. Ehkä siksikin keskiviikko oli hyvä päivä. Mä en tuntenut sieltä ketään, mut kaikki oli ihan huipputyyppejä ja pesis kun on mun lempparilaji koululiikasta. Viimeksi mä olin pelannut sitä lukiossa koulujenvälisissä (joista tuli kultaa!). Ens viikolla uudestaan. Enkä mä malttaisi odottaa.


8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mä just tässä viime viikolla mietin, että mitä sulle kuuluu, kun on jo toukokuu ja viime postaus on julkaistu n. puoli vuotta sitten. Hyvä, että olet elossa, ja hyvä että sinulle kuuluu jollain tapaa hyvää - pesispelejä ilmeisestikin.

Mielialan vaihtelut voivat olla uuvuttavia, joskus sitä vain toivoisi, että mieli pysyisi edes hetken tasaisesti mustan harmaassa, jotta saisin hengähdystauon niistäkin vaihteluista. Mutta ilmeisesti ei, joten ne näköjään kuuluvat elämään :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa kuulla susta taas ja kun kirjoitat taas ^^ ps.olet kaunis!

Pura kirjoitti...

Voi eikä, ihan oikeestiko mietit. <3 <3 Ei mulla tosiaan aina oo vaihdellut mieliala näin pahasti. Mut on tää ehkä siltikin parempi kuin jos ei tuntis ollenkaan yhtään mitään mihinkään suuntaan. Kokemusta on siitäkin. :/

Pura kirjoitti...

Kiva kuulla ja kiitos. :) <3

Anonyymi kirjoitti...

tosi kiva kuulla että sulla on ollut myös hyviäkin päiviä, ansaitset ne todellakin! toivon niin kovasti että niitä tulisi sulle vielä lisää. vaikutat hyvin ihanalta persoonalta sairauksistasi huolimatta ja olet muuten älyttömän kauniskin :--) hyvää kevättä!
t. useita vuosia blogiasi anonyymina seuraillut

Pura kirjoitti...

Voi että, kiitos ihan älyttömän paljon. Menin sanattomaksi. <3 Ja ihan huikeaa, että olet pysynyt matkassa mukana kaikki nämä vuodet, vaikka blogissani on ollut usein pitkiäkin taukoja ja kuvanikin julkaisin vasta nyt. Kiitos. <3 <3

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä, ihan tosissani mietin ♥
Tunnottomuudessa ja mielialavaihteluissa on omat hyvät ja huonot puolensa, jis vain keksisi sen "kultaisen keskitien" näiden väliltä, niin olis jees.

Pura kirjoitti...

Aww kiitos ihana <3 Niin ihan totta ja jos vaan pystyisi itse ylipäätään edes vaikuttamaan siihen.

Lähetä kommentti