sunnuntai 24. toukokuuta 2015

But I did think of jumping

Puhallan savua ulos keuhkoistani ja oloni rauhoittuu samantien. Mulla on vieläkin näitä Bulgariasta ostettuja slimeja. Niitä, joita mä ostin äidiltä salaa meidän toissa kesäisellä Golden Sandsin reissulla. Yks aski maksoi 2,20€. Mua hävettää, että mä oon kohta 25 enkä kehtaa kertoa äidille polttavani. Mut äiti tulis siitä vaan entistä surullisemmaks.

On kaverin synttärit ja me ollaan kaksin röökillä. Mä imen savua sisääni ja puhaltelen sitä ulos. On aika lämmin. Mä katselen edessä piirtyviä kuusten latvoja ja yhtäkkiä mun tekee mieli hypätä parvekkeelta alas.


Mua ei ahdista eikä sureta tai mitään, mulla on ollut kiva ilta, mut mun tekee silti mieli hypätä parvekkeelta alas. Se on melkein psykoottistasoinen tarve saada hypätä, vaikka mä en edes halua kuolla just sillä hetkellä. Sairasta, mä tiiän. Mä oon juonut kaks siideriä enkä mä oo erityisemmin humalassa, mut silti mä oon ihan vitun sekaisin. Mä tumppaisin röökin ja ponnistaisin itseni kaiteen yli ja siitä alas. Siihen ei vaadittaisi edes paljoa käsivoimia. Kuudes kerros. Mä muistin, että kaveri asuu viidennessä, mut se olikin kuudes. Mä saattaisin ehkä kuolla. Mä todennäköisesti kuolisin. Mä en ole varma, onko alla nurtsia vai asvalttia. Mä en ole käynyt täällä vielä montaa kertaa. Enkä mä kehtaa kurkata. Ihan kuin se voisi paljastaa mun aikeeni.

Mä en kuitenkaan hyppää. Mä tumppaan röökin ja meen sisälle ja hymyilen eikä kukaan arvaa mitään. Ei yhtään mitään.

7 kommenttia:

Jen kirjoitti...

Noi on tuttuja tunteita täälläkin. Tossa kohtaa tosin pitää muistaa, että ajatus ja teko on kaksi eri asiaa. Tästä on jo jokunen vuosi, mutta muistan yhtenä iltana myöskin tupakalla miettineeni, että nyt voisin oikeastaan tehdäkin sen, olisi mukavampi lähteä onnellisena. Mutta onneksi se oli vain ajatus, ja se meni ohi. Kait noidenkin kanssa sitten oppii elämään, tai en mä tiedä, onko niitä muillakin? Ehkä me ei ollakaan ainoita.

olga kirjoitti...

Ette ole ainoita.

Huolipallo kirjoitti...

Mitä oon puhunu ihmisten kanssa, oon saanu sellasen käsityksen et on erittäin normaalia miettiä et vaa hyppäis jostain korkeesta paikasta alas. Ei siks et haluis. Siks et pystyis tekee sen.
Tietty se on eri jos on oikeen pahassa kunnossa. Sillon sitä miettii eri tavalla. Mä ite voin sanoa tietäväni sen eron.

Tsemppiä! Oot erittäin hyvä sun ongelmissa, kuten me kaikki ;)

Pura kirjoitti...

Jotenkin kyllä hyvä tietää ettei ole ainoa. :)

Pura kirjoitti...

Joo mäkin muistan kuulleeni tosta. Se kai tulee kun seisoo jossain korkealla paikalla ja katsoo alas. Mäkin kyllä tunnistan tilanteessa ton eron. Kiva kun muistat mua aina kommenteillasi. :)

Sassi kirjoitti...

Täällä myös yksi, joka on kiinnittänyt huomiota samanlaisiin ajatuksiin ja hetkiin. On yllättävää millasissa tilanteissa niitä tuleekaan. Mutta hei liityin kans lukijoihisi :)

Pura kirjoitti...

Voi ei. :( Yritä säkin pärjätä niiden kanssa. <3 Yay, kiva juttu! :)

Lähetä kommentti