sunnuntai 17. toukokuuta 2015

I wanna die

Mä haluun kuolla. Mä en jaksa enää tätä. En jaksa. Mä jopa pelkään itseni puolesta ehkä vähän. Mitä jos mä kuolen tänä yönä. Aamulla mua ei enää olisi. Mä en kehtaa soittaa kriisipuhelimeen. Enkä vanhemmille. Mä vaan herättäisin ne. Enkä mä halua vaivata ketään. Mä en kehtaa soittaa minnekään enkä pyytää apua, koska tää ei ole fyysistä kipua. Ehkä mä vaan yritän nukkua. Sillä aamulla on kaikki paremmin. Eiks jeh?


13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Koita jaksaa <3

Anonyymi kirjoitti...

Kiltti, soita kriisipuhelimeen, et sinä niitä ihmisiä siellä vaivaa. Yksi mahdollisuus olisi myös soittaa yhteispäivystykseen, jonne kerrot noista sun ajatuksistas ja jos tuntuu siltä, pyydä lähettämään ambulanssi, joka veisi sut sairaalaan.
Voimia♡

Anonyymi kirjoitti...

On niin vaikeaa pyytää apua, kun kipu ei ole fyysistä. Miksiköhän näin on?

Koita kestää, kyllä asiat on vielä paremmin. Ja pliis pyydä apua, sä ansaitset sen. Soita vaikka sinne kriisipuhelimeen, kyllä ne ymmärtää.

Tsemppiä. <3

Anonyymi kirjoitti...

Voimia <3

Anonyymi kirjoitti...

No kuole sitten, jos et jaksa.

Pura kirjoitti...

Mä koitan. :) <3

Pura kirjoitti...

Mä lupaan ens kerralla soittaa, jos tilanne ihan todella sitä vaatii. Mut nyt ei ollut niin paha tilanne. :) Kiitos ihana. <3 <3

Pura kirjoitti...

Jotenkin hävettää pyytää siihen apua, kun mä ajattelen, että se on "vaan" päänsisäistä ja siksi sen kanssa pitäisi pystyä pärjäämään. Vaikka eihän sen niin pitäisi olla. :/

Kiitos. :) Mä soitan kriisipuhelimeen, jos mun olo menee ens kerralla tosi pahaks.

Pura kirjoitti...

Kiitos. <3

Anonyymi kirjoitti...

Toivetta postausaiheeksi; kirjottaisitko vaikka ihan ensimmäisestä psykologi/terapeutti käynnistäsi? Muistatko vielä millaista oli silloin aloittaa käynnit? Onko jossain tässä 10vuoden aikana ollut hyviä aikoja vai onko masennus pysynyt kuvioissa vahvasti mukana?
postaus voisi tuoda tukea ja kannustusta kotona yksin asioita läpikäyville lähteä puhumaan ammattilaiselle ja hakemaan apua kun olisi jonkinlaista ajatusta siitä miten hoito lähtee käyntiin.. kiitos jo etukäteen! Kirjoitat todella hyvin, olisi ihana lukea sinun paranemisesta vielä joku päivä! Hali sinne <3

Anonyymi kirjoitti...

Sujuuko yhtää paremmin nyt?

Pura kirjoitti...

Hei kiitos! :) Postaustoiveita saa ilman muuta ehdottaa ja kyllä mä tosta voisin kirjoittaakin. :)

Pura kirjoitti...

Kyllä mä uskallan sanoa, että ainakin ihan vähän paremmin menee nyt. :)

Lähetä kommentti