On kaverin synttärit ja me ollaan kaksin röökillä. Mä imen savua sisääni ja puhaltelen sitä ulos. On aika lämmin. Mä katselen edessä piirtyviä kuusten latvoja ja yhtäkkiä mun tekee mieli hypätä parvekkeelta alas.
Mua ei ahdista eikä sureta tai mitään, mulla on ollut kiva ilta, mut mun tekee silti mieli hypätä parvekkeelta alas. Se on melkein psykoottistasoinen tarve saada hypätä, vaikka mä en edes halua kuolla just sillä hetkellä. Sairasta, mä tiiän. Mä oon juonut kaks siideriä enkä mä oo erityisemmin humalassa, mut silti mä oon ihan vitun sekaisin. Mä tumppaisin röökin ja ponnistaisin itseni kaiteen yli ja siitä alas. Siihen ei vaadittaisi edes paljoa käsivoimia. Kuudes kerros. Mä muistin, että kaveri asuu viidennessä, mut se olikin kuudes. Mä saattaisin ehkä kuolla. Mä todennäköisesti kuolisin. Mä en ole varma, onko alla nurtsia vai asvalttia. Mä en ole käynyt täällä vielä montaa kertaa. Enkä mä kehtaa kurkata. Ihan kuin se voisi paljastaa mun aikeeni.
Mä en kuitenkaan hyppää. Mä tumppaan röökin ja meen sisälle ja hymyilen eikä kukaan arvaa mitään. Ei yhtään mitään.
