Ilmat on jälleen kylmenneet ja mä olen joutunut vetämään talvitakin ylleni. Mä näytän siinä omasta mielestäni kamalan paksulta. Senkin läski! Vielä kun mulla on paksu ja lämmin huppari alla, koska mä palelen niin herkästi. Mä vetelen takkia helmasta alaspäin tiukemmaksi ja painelen sitä vatsani kohdalta litteämmäksi. Jokaiselle vastaantulijalle mun tekisi mieli vakuuttaa, että En mä ole oikeasti näin läski, en ole! Se on vaan tää takki! Se saa mut näyttämään läskiltä.
Salaattia ja kurkkua. Tomaattia on. Tekisi mieli ostaa viinirypäleitä salaattia varten. Mut mä olen ajatellut vähentää hedelmien syöntiä. Niissä on sokeria. Hedelmäsokeria. Mut sokeria joka tapauksessa. Pitäisi valita vaan kasviksia, vaikka paprikaa. Rypäleet jää hyllyyn.
Raejuustoa. Tofua piti ostaa proteiinin takia, mut kaupassa ei ole sitä mun uutena lempparimakuna, mietona chilinä, joten mä jätän tofun ostamatta. Savunmakuiseen mä olen vieläkin kyllästynyt. Sitä oli osastolla aina mun salaateissa. Samaten hyllyyn jää pekoni. Pekoni-kananmuna-salaatti olis varmasti todella hyvää, mut loppujen lopuks mä en anna itseni kuitenkaan ostaa sitä.
Maitohyllyllä mä hytisen kylmästä. Niin on ollut jo kauan. Pieni anorektikkopalelija. Mun täytyy seistä kauempana punnitessani vaihtoehtoja. Jogurtti olisi kevyempää, mutta rahka taas vie paremmin nälän. Ja jogurttiinkin mä olen aika lailla kyllästynyt. Mä valitsen mansikkarahkaa. Rasvattomana, totta kai. Halpisrahkoissa on 4% rasvaa. Mua melkein oksettaa.
Lopuksi vielä keksejä. Mun on pakko ostaa keksejä vierasvaraksi, koska mulla oli jo yksi akward moment, kun mulle tuli ex tempore vieraita eikä mulla ollut tarjota oikein mitään kahvin kanssa. Mä olen aivan yksin keksihyllyllä, mutta mä tunnen silti mun poskieni punehtuvan. Hävettää seistä tässä. Mitä, jos joku näkee mut? Se luulee, että mä ostan ne keksit itselleni. Se voi jopa luulla, että mä aion ahmia ne niin kuin bulimikko. Mä nakkaan nopeasti paketin kaurakeksejä koriin ja piilotan sen salaatin alle. Yhdessä keksissä on 70 kcal. Mä en tule syömään niistä ainuttakaan.
11 kommenttia:
Ikävää luettavaa. Ikävä, että sulla sh sanelee kaiken ja ennen kaikkea, että hekumoit sitä vielä täällä ja asetat itsesi johonkin ihme ylätasolle. Mutta ehkä se sitten on sun keino.
T:korinsa täyttävä bulimikko
Mulla on ollut myös bulimiaoireilua ja kyllä, mä häpesin sitä todella paljon. Mutta häpesin sitä vain itsessäni. Ainoastaan omasta puolestani. En mä koe olevani anorektikkona millään tapaa ylempänä kuin bulimikko tai muu syömishäiriöinen. Ikävää, jos sulle on tullut sellainen vaikutelma. Mut tsemppiä sulle, toivottavasti saat yliotteen sh:stasi!
Miedon chilin makuinen tofu on tosi hyvää!
Niin on! ^^
Ahistaisko sua sun "läskeys" jos oisit ainoo ihminen maailmassa? Siis pelkäätkö vaan mitä muut ajattelee sun painosta?
^Syömishäiriöisenä voin sanoa omalta kohdaltani, että ei mua kiinnostaisi vaikka olisin maailman ainoa ihminen, mä olisin silti itselleni liian läski. Peilissä olisi aina liikaa, reidet pursuilee yli aina liikaa. Vihaisin ja häpeäisin itseäni ihan samalla tavalla, koska se läskifiilis ei ole sidottu muihin ihmisiin ja niiden mielipiteisiin.
(Oon alkuperäinen kysyjä) Hmm... Ite taas pidän itteni kunnossa mut ku mietin (oon siis terve) ni jos oisin ainoa ihminen ni ei mua paljoa kiinnostaisi miltä mä näytän kuhan ois hyvä olo eli näköjään teen kaiken muiden takia. :----) Jännää miten sairaus vaikuttaa tolleen :/
Voi, minä toivon, että sinä oppisit näkemään itsesi kauniina <3 (tosin teidän kuinka vaikeaa se on, näin masentuneena itsekkin vihaan itseäni), mutta ei sitä itse inhoa kenellekkään haluaisi... Muista että olet ihana ihminen<3
Voi kiitos, ehkä mä vielä jonain päivänä näenkin itseni niin. :) Muista säkin, että olet myös itse ihana ja arvokas. <3 Haleja. <3
Hmm... silloin luultavasti ei ahdistaisi. En oikeastaan edes ajattele, mitä muut musta ajattelee vaan ainoastaan se merkitsee miten itse itseni näen, etenkin silloin kun vertaan itseäni muihin (toisiin anorektikoihin tai ei-anorektikoihin, mutta muuten laihoihin ja kauniisiin).
Mä ymmärrän sun pointin, mut silti en voi kompata sua, vaikka itsekin olen syömishäiriöinen. Johtuu varmaan siitä, kun vertaan itseäni muihin. Jos ei olisi toisia, mua laihempia ja kauniimpia, joihin itseäni verrata, niin en olisi niin kriittinen omankaan ulkonäköni suhteen. Mut muiden mielipiteillä ei tosiaan ole merkitystä, oli tilanne mikä tahansa.
Lähetä kommentti