Mä oon viimeks kirjoittanut kunnolla kaks kuukautta sitten. 2 kuukautta! Oh gosh. Mun piti tulla kirjoittamaan ennen kuin marraskuu vaihtuu joulukuuks. Kuu vaihtui, enkä mä saanut kirjoitettua.
Mitä on ehtinyt tapahtua. Kaikkea ja samalla ei oikeastaan yhtään mitään. Mä kotiuduin osastolta jo lokakuun viimeinen päivä. (Voin tehdä vielä osastopostauksia viimeisistä päivistä siellä, jos haluutte). Sen jälkeen mulla oli kaks jälkipolikäyntiä osaston puolella joihin sisältyi hoitajakeskustelu, punnitus, kuntoutumisen ohjauksen haku ja seuraavan viikon lääkkeiden jako dosettiin. Reseptejä mulle ei kirjoitettu. Ettet sä taas ota liikaa lääkkeitä kerralla.
Jälkipolien jälkeen mä siirryin takaisin avopuolelle syömishäiriöpolille, kun sitten mun tulevalla psykologilla oli mahdollisuus aloittaa käynnit mun kanssa. Siellä mä olen ehtinyt käydä nyt kolme kertaa. Ensimmäisellä käynnillä oli mukana hoitaja osastolta. Toinen käynti oli ensimmäinen varsinainen polikäynti kaksin minä ja mun uus psykologi. Me palattiin taas ajassa taaksepäin niihin asioihin, joista kaikki alkoi. Jos me kerrattaisiin vähän sun taustoja, kun mä en vielä tunne sua. Ja taas. Kaikki. Alusta. Moneskohan kerta tää jo oli? Mä jaksa enää edes laskea.
Nyt viimeisimmällä käynnillä oli mukana myös mun tuleva kuntoutumisenohjaaja, kun mulle myönnettiin sellainen. Mut siitä mä kirjoitan myöhemmin enemmän.
It's good to be back.
30 kommenttia:
Olis ihan kiva kuulla osasto kuulumisia. Miten sun syömishäiriö, paljonko painat nyt?
AH! Ajattelin eilen yöllä sua, mutta olin liian laiska ottaakseni yhteyttä (anteeksi)! Ihanaa, että olet elossa ja takaisin ♥
U r back!:p onko sulla oikea psykologi vai psykiatrinen sairaanhoitaja? Niissä on todella iso ammatillinen ero.
Tietkö kuinka ihanaa oli kuulla susta, oon ollu huolissani kun oot ollu niin hiljaa! :) Voimia ihan hirveesti, mä tiedän kuinka turhauttavaa on aina alkaa kaikki alusta <3
Sä kuulostat nyt jotenkin terveemmältä, hyvä niin! Toivottavasti elämässäsi asiat alkavat sujua paremmin ja mennä parempaan päin, kuin huonompaan, *tsemppihalaus*♥ Ja mukava kuulla sinusta jälleen pitkästä aikaa! :)
No kiva, mä ihan mielelläni kirjoitan osastopostaukset ja samoin ne mitä lupasin aiemmin kirjoitella osastosta. Syömishäiriökuulumisiakin on tulossa kunhan ehdin. On niin paljon kerrottavaa. :D Mut joo, painan nyt 41kg (eli liikaa, niin kuin aina). :/
EIKÄ! Vitsit. :D Mut ei haittaa mitään. Mä tiiän kyllä ton liian väsynyt tehdäkseen jotain -olotilan.
I'M BACK! :D Hetkonen... se taitaa olla psykiatrinen sairaanhoitaja. En oo ihan varma. :O
Voi kiitos paljon! Mut kurjaa, että oot ollut huolissas. :/
No ainakin mun pää on selkiintynyt, jos ei muuta. Mut se on jo paljon. :D Kiitos halista ja kommentista! :)
And we are glad to have you back!
ihanaa kuulla susta jotain pitkästä aikaa, oot ollut monesti mielessä :)
Welcome back!! Toivottavasti kaikki on hyvin kuitenkin. Vanhojen haavojen auki repiminen on ihan helkkarin tuskasta, en käsitä miks ne vaihtelee sun psykologia kun olis helpompaa jos olis vaan se yks ja ainoo, joka jo tietäis sun taustat.. ARRRGH. Jaksamista kuitenki hirrrrmuisesti <3
Onneksi olet hengissä, en ymmärrä miten voi olla näin kova huoli tuntemattomasta ihmisestä :s mutta onneksi olet taas täällä!♡
Tervetuloa takaisin, ihana kuulla susta jälleen. Paljon haleja ja voimia! :) <3
Ihana kuulla! :) <3
Kiitos! :) Sekin on jännä miten joitain ikäviä asioita on ihan ok muistella ja toisista taas tulee vaan paha mieli. Ei oo joo mennyt ihan niinku Strömsössä. :/ Oisinpa vaan voinut jatkaa terapiassa. Mut kiitos! :)
Voi ei, mulle tulee aina kauhea syyllisyys, jos ihmiset on musta huolissaan. :(
Kiitos! <3 <3
Voi, tiedän niin ton tunteen kun joutuu aloittamaan taas alusta! Hirmuisesti tsemppiä, ja oli mukava kuulla kuulumisiasi <3
Hei kiitti paljon!! :)
!!!!! Mulla tuli melkein kyyneleet silmiin kun näin että olet postannut. Ihanaa että oot hengissä, ikävämpää se että joudut taas kerran aloittamaan kaukaa alusta. Se turhauttaa varmasti, mutta ainakin sulla on hoitokontakteja...
Kirjoita ihmeessä lisää kuulumisiasi, sun käyttämää hyvää ja rikasta kieltä on ihan järjettömän kiva lukea. Kuvaat asioita niin...autenttisesti.
Ja on kuin lukisi omaa tekstiä tai osittain omaa elämäkertaansa, heh.
t. se joka lähetti sulle sen sekavan sähköpostin, sorry :-D
Sä et uskokkaa miten kova ikävä on ollu.. Ihanaa että oot täällä <3 kauheesti jaksamisia!!!!! Ja tiedän kans ite miltä toi aina alusta kaikki tuntuu :/ ei kiva...
Kiva kun palasit. <3 Ajattelin, että voisit pitää tästä kappaleesta, Chelsea Wolfe kertoo saaneensa inspiraation siitä tsunamista, joka sunkin elämää kosketti. Toivottavasti tää ei nyt masenna sua tai mitään, motiivini oli jakaa vain kauneutta.
https://www.youtube.com/watch?v=sjpc9KE-kW0
Hyvää joulua <3
Joo, mä oon kyllä kiitollinen, että mulla on sentään mahdollisuus käydä jonkun luona puhumassa. Toivottavasti et vaan joudu pettymään... Mun pää on mennyt sen verran tyhjäksi, että mä en tiedä, pystynkö mä enää koskaan kirjotittamaan yhtä hyvää tekstiä kuin mitä mä joskus osasin kirjoittaa. :(
Ja kiitos hirmuisesti sähöpostistasi. Olen kyllä lukenut sen, mutta pahoittelen, etten ole vielä vastannut siihen. Vastaan kyllä! :) <3
Eikä, voi että!! Kiitos hirmu paljon. <3
Kiitos ihana, vaikka mä en taidakaan voida toivottaa sulle enää samaa, kun joulu meni jo. :D
Voi, ei masentanut ollenkaan. Kiitos paljon, kun linkitit mulle ton biisin. Se oli tosi kaunis ja ilman sua mä en olisi varmaan koskaan edes törmännyt kyseiseen kappaleeseen saati osannut yhdistää sitä tsunamiin.
Mä luulen että se sun tekstin kiehtovuus ja sanojen rikkaus tulee siitä, ettet kirjoita ns. perinteistä syömishäiriökeijutekstiä tai runollista masennustekstiä. Se että sanot asiat sellaisina kuin ne ovat ja isket väliin huumoria on usein voimakkaampi tapa kuin sisällön kätkeminen korulauseisiin :>
Ja joo ei mitään kiirettä, oot joskus kirjoittanut vaikeudesta "vaan saada vastatuksi" ja tunnistan sen niin hyvin myös itsessäni etten lähettäessäni ajatellutkaan että vastaisit (ylipäätään) :>
Voi kiitos. Mä vaan toivoisin, että osaisin kirjoittaa siten kuin ennen osasin. Yhtä hyvin.
Kiva kun ymmärrät. Mua itseäni harmittaa juurikin toi mun vastaamisen vaikeus, mutta ilman muuta mä vastaan sulle. :)
Lähetä kommentti